Ruusunnuppuja

...Ja matto on valittu!

2012-01-24T16:05:00.003+02:00

Aika tarkkaan kolusin läpi Vantaan kuramattotarjonnan akselilla Tammisto-Petikko ja yllätyksekseni päädyin kuitenkin siihen "kalliiseen" Tarjoustalon kuramattoon, joka lopulta osoittautuikin aika edulliseksi. Monessa muussa liikeessä samantyyppinen matto maksoi 50-100 €/ m, joten Tarkkarin hinta 15,95 €/ m oli noihin verrattuna suorastaan halpa!
Kyllähän noita todella halpoja mattojakin oli, mutta ne olivat sellaisia hirmu karkeita, jäykkiä ja todella keinokuituisia, joten en edes harkinnut sellaisia. Oma eteiseni on kuitenkin samalla läpikulkuväylä niin kylppäriin, keittiöön kuin olohuoneeseenkin, joten halusin maton olevan mukavan tuntuinen myös paljaille jaloille (ja tietysti pikkuisille tassuille!).

Kuraa!

2012-01-19T09:03:00.001+02:00

Koska eteisessäni on tammiparketti, pitää se luonnollisesti suojata jollakin kosteuden, lian ja hiekan kuluttavalta vaikutukselta eteisessä. Tällä hetkellä heti oven edessä on pieni, perinteinen, harmaa kuramatto, mutta se ei peitä koko eteistä. Eteisessä on kyllä toinenkin matto Ikeasta, mutta sen ja kuramaton väliin jää paljas soiro parkettilattiaa. Haluaisin siis koko eteiseen kuramattoa niin, että ovesta sisään tultaessa ei tarvitsisi jumittua puolen neliön alueelle tasapainoilemaan kenkiä riisuttaessa.

Kävin jo Tarjoustalossa katsastamassa vaihtoehtoja ja yksi oikein hyvä löytyi, vaan hinta oli 15.95/ metri, joten tietääkö joku, mistä voisi löytää tuota edullisemmin sellaista hyvälaatuista, pehmeää ja kumpohjaista kuramattoa? Etolassa varmaan on ja Bauhausissa ainakin, mutta minkälaisia hintoja kys. liikkeillä mahtaa noissa metritavarana myytävissä matoissa olla? Mattoa tarvitsisin sellaiset 3 metriä. Kokemuksia, anyone?

Tammikuun paketti Antassusta

2012-01-16T13:30:00.004+02:00

Tällaisia nauhoja tuli Antassun designtiimin tammikuun paketista. Aika kivoja, joskaan en ole vielä kertaakaan keksinyt käyttöä noille pyöreille paksuille punosköysille (äärimmäinen oikealla). Mitähän niistä voisi kehittää...

Kulkue saapui olohuoneeseen

2012-01-10T15:16:00.001+02:00

Sain vihdoinkin ripustettua olohuoneeseen tämän kauan aikaa sitten kirpparilta ostamani palan Marimekon Kulkue -kangasta, jonka kehykset tein puulistasta. Vähän kehys on vinkura (kuten puulla yleensä tapana on), mutta ei kovin pahasti onneksi. Pitänee vielä yrittää vähän sumutinpullolla kostuttaa tuota kankaan alaosaa, niin ehkä nuo muutamat rypyt oikenisivat.

Tossut tassukoille!

2012-01-10T15:10:00.001+02:00

Viikonlopun hyiset pakkaset (-15 C) olivat liikaa Deville ja muutama sata metriä käveltyämme alkoi raukka nostelemaan tassujaan tuskaisen näköisesti. Vaikka haalaria ja toppatakkia oli päällä, pakkanen pääsi puremaan ilkeästi paljaita tassuja, joten meidän piti tehdä täyskäännös kotiin ja sisälle lämpimään. Sunnuntaina ei sitten lenkille päästy ollenkaan vaan käytiin ainostaan nopeasti pikapissoilla pihalla ja äkkiä takaisin sisään. Ei auttanut muu kuin ommella tossut pieniä tassuja lämmittämään. Valitsin ihan tarkoituksella sen ei-niin-kauniin fleecekankaan näihin ensimmäisiin itseommeltuihin tossuihin, jotta mönkään mennessään eivät olisi parhaat kankaat tuhlaantuneet. Yllätyksekseni tossuista tuli juuri oikean kokoiset ja ainakin ensimmäisellä kokeilukerralla pysyivät suhteellisen hyvin jaloissakin, vaikka Devi oli tietysti aivan ymmällään moisista. Pitää jatkaa tossuihin totuttelua pikkuhiljaa.

Tossut siis pysyvät jaloissa ranteiden ja nilkan ympäri kieputettavan kuminauhan avulla, joka kiinnitetään tarranauhalla lopuksi tossun varren yläosaan taakse. Pohjassa nahkaiset vahvikkeet. Oli näissä kyllä aikamoinen näpertäminen, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen!

Upside down

2012-01-02T11:25:00.000+02:00

Sain joululahjaksi Boskken Sky Planter -amppelin. Näitä on tullut ihmeteltyä niin sisustuslehdistä kuin blogiestakin ja nyt pääsin itsekin kokeilemaan sitä. Sain syksyllä hyvältä ystävältä pistokkaan rönsyliljasta ja pitkään pidin sitä keittön ikkunalaudalla juurtumassa juomalasissa, kunnes vihdoin se pääsi ihan multiin. Niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, kasvi tuntuu pitävän uudesta amppelista ja ennen kaikkea uudesta kasvusuunnastaan. Amppelin kokoamista ja kasvin istuttamista piti vähän ihmetellä hetki, mutta näppärästi se tuohon kuitenkin lopulta meni. Olin ihan varma, että mullat tippuu alas heti kun saan amppelin ylösalaisin, mutta yllättävää kyllä, hyvin pysyvät kamat sisässä. Näitä olisi ihana laittaa enemmänkin vaikka parvekkeelle kesäksi, mutta nyt tyydyn toistaiseksi tuohon yhteen viherkasviin, joka sai paikan olohuoneen ikkunanurkkauksesta. Enempää en viitsi hankkia, sillä niin moni on myrkyllisiä lemmikkieläimille ja tuppaan ne raukat aina tappamaan. Tuo rönsylilja on onneksi vaaratonta kissoille vaikka vähän maistelisivatkin (eivät ole tosin olleet yhtään siitä kiinnostuneita) ja se on tunnetusti hyvin elinvoimainen kasvi, joten saan sen toivon mukaan elämään edes jonkun aikaa. ;)

Uuden vuoden toivotukset

2011-12-31T11:56:00.001+02:00

Viimeistä vuoden 2011 päivää viedään. Tämä vuosi on ollut ikimuistoinen, sillä sain päätökseen opiskeluni (mistä olen niiin iloinen!) ja muutin - ah niin rakkaaseen ja kauan kaipaamaani - Helsinkiin. Uusi kolmas perheenjäsen, Devi, oli myös vuoden suuri kohokohta ja kauan odotettu pentu. En ole katunut päätöstäni kertaakaan, päinvastoin, koira on tuonut elämääni niin paljon enemmän kuin osasin koskaan uneksiakaan!

Liina ja Bella ovat molemmat voineet nyt hyvin, mistä olen ollut hyvin kiitollinen. Kissanäyttelyissäkin menestyttiin, vaikka näillä näkymin ne ajat ovatkin ohi Liinan kadottaessa turkkinsa, joka ei näytä tulevan enää takaisin. Mutta mitäpä tuosta.Teollisuusompelukoneen hankinta oli itsellenikin vähän yllättävä veto, mutta siitä tulee oleman paljon hyötyä tulevaisuudessa. Niistä jutuista saatte varmasti lukea blogistani. ;)

Tulevaisuus näyttää siis näillä näkymin valoisalta. Otetaan päivä kerrallaan ja eletään hetkessä, tai ainakin yritetään, vaikka toisinaan se tuntuu niin kovin vaikealta.

Hyvää uutta vuotta kaikille blogini lukijoille!

Alla tuoreimmat otokset todella fiksun ja filmaattisen näköisistä karvanaamoistani ;)

"Hohhoijaa, vai uusi vuosi alkaa taas..."

*Täydellinen poseeraus*

"Onni on oma puruluu... myös ensi vuonna!"

PS. Kyllä, meillä on jo matto lattialla! :D

Juotavaa Helsingin sielunmaisemista

2011-12-30T16:25:00.001+02:00

HDC -tuotteita on jo pikkuhiljaa ruvennut putkahtelemaan brändiltä jos toiselta ja joitakin uutuuksia on jo voinut bongata ainakin muutamista sisustuslehdistä. Itse ihastuin kovasti Arabian Kotikaupunki -mukisarjaan, johon kuuluu neljä eriteemaista mukia: Keskusta, Kortteli, Meri ja Puisto. Kuviot on suunnitellut Miira Zukale. Itseäni tosin vähän ihmetyttää, miksi Kortteli -muki on niin kovin yksivärinen verrattuna sarjan muihin osiin. Lisäksi joskus voisi käyttää jotakin muutakin mukipohjaa, kuin iänikuista Teemaa, joka on minusta henk. koht. liian pieni esim. teetä juotaessa. Toivoisin Arabian joskus tekevän kauniita kuvioita myös vaikkapa Iittalan Aika -astiaston isoon korvamukiin (joka on mm. Taika ja Satumetsä kuvioiden pohjana). Se on mielestäni paras juuri teelle ja hyvä pidellä kädessä. No yhtä kaikki, voisin ottaa koko sarjan itselleni, jos vain tarvetta ja tilaa lisämukeille olisi.

Kaikki kuvat: Arabia

Joulu meni ja lahjat tuli

2011-12-29T14:18:00.000+02:00

Joulu on ohi, mutta onneksi juhlakausi jatkuu vielä loppiaiseen saakka. Lumen puuttumisen takia oma joulumeli oli ihan kadoksissa ja tämä joulu ei tuntunut ollenkaan samalta kuin lumellisina vuosina.

Tänävuonna annoin vain vähän joululahjoja ja nekin oli aika pitkälti itsetehtyjä. Tein mm. Martalle puolikurkkarikaulapannan mustavalkoisella koristenauhalla (Antassun designtiimipaketista) ja ruskealla nahalla. Tämä panta oli sikäli merkityksellinen, että ompelin sen nahkaosan uudella teollisuuskonellani. Ah, sitä ompelemisen helppoutta ja tikin täydellisyyttä!

Deville tein joulupannan koristenauhasta ja valkoisesta tekonahasta. Tämän ompelin vanhalla pikkusingerilläni teollisuuskoneeseen sopivien lankojen puuttumisen vuoksi.

Muutamalle ystävälle annoin lahjakortin, joka oikeuttaa tekemääni valinnaiseen työsuoritukseen. Olen alkanut ahdistua kauheasta tavaramäärästä, joten päätin säästää ystäväni samalta ahdingolta tarjoamalla tällä kertaa jotain aineetonta. Itse sain mukavia pieniä, mutta tarpeellisia lahjoja, kuten ison nipun kulttuuriseteleitä, jotka aijon käyttää agilitykurssiin. Sisustusjuttujakin sain, mutta niistä enemmän myöhemmin.

Juhlaa, juhlaa vaan!

2011-12-25T12:57:00.001+02:00

Kuva: Herzensart by Sandra Monat

Aatonaattona meidän koko konkkaronkka suuntasi "maalle" vanhempieni luokse ja jouluaatto menikin herkkupökrässä. Tänään joulujuhlinta jatkuu Bellan synttäreiden merkeissä ja rakkaiden läheisten seurasta nauttien. Tarkempaa raporttia seuraa myöhemmin, kun joululaiskottelut ovat ohitse, mutta siihen asti, ihanaa joulua kaikille!

Tehdas pala palalta

2011-12-13T15:11:00.001+02:00

Olen huomannut, että monesti suuret hankintani sattuvat toteutumaan hyvin usein näin joulun alla. Mistäköhän moinen johtuu... Joka tapauksessa näin siis taas tapahtui, sillä pitkään haaveilemani teollisuusompelukone vihdoin kotiutui! Kone on vanha Singer, kolmisyöttöinen (eli se hienompi versio alasyöttökoneesta) ja painaa kuin synti, mutta ompelee lähes kaikkia mahdollisia ja kaiken paksuisia kankaita ja niiden lisäksi vielä paksuja nahkoja. Tämä ominaisuus oli juuri se, miksi tällaisen koneen halusin: koska koiravarusteiden - niin kankaisten kuin nahkaistenkin - tekeminen kiehtoo päivä päivältä yhä enemmän, ei nykyisissä pöytäkoneissani riittäneet voimat alkuunkaan niin jämäköiden ja paksujen materiaalien ompelemiseen. Mutta ne ajat ovat nyt ohi! Äänekkäämpihän tuollainen iso teollisuuskone toki on, mutta se ei ainakaan minua haittaa, sillä jatkuva tappelu koneen kanssa ja lankojen katkeilu kesken ompelutyön jäänee historiaan, ja se jos mikä, on suuri helpotus.

Sain oston yhteydessä paljon tarvikkeita, erilaisia kankaita ja aivan loistavaa paksua saapasnahkaa, joten ehkä minäkin voin joskus perustaa oman koiratarvikeompeluyrityksen. Pala palalta oma pikku paja kasvaa, ainakin materiaaleja jo on vaikka kuinka ja nyt vielä konekin niiden tekemiseen. Koneen lopullinen sijoituspaikka on vielä hakusessa, mutta johonkin sopivaan nurkkaan se pääsee.

Siruton

2011-12-08T13:22:00.001+02:00

Liinalle sattui merkillinen, joskaan ei tavaton tapahtuma: mikrosiru tuli ulos niskasta! Kuvaaminen on täysin mahdotonta pimeiden päivien takia, joten pahoittelen taas tylsää kuvatonta postausta. :/

Joka tapauksessa, olin jo muutama viikko sitten noteerannut mikrosirun kohdalla jotain ylimääräistä pullistumaa ja ajattelin sen olevan vain jotain arpikudoksen tyyppistä, kun se siru on aina pullottanut täysin nakusta niskasta kovin suojattoman näköisesti ihon alla. Devi tykkää tarttua Liinaa niskasta ja telmiä, joten en ollut yhään huolissani siitä eikä pieni pullistuma tuntunut vaivaavan Liinaa tai olevan kipeä tahi arka. Muutama päivä sitten huomasin pullistuman olevan punoittava, mutta ei taaskaan arka eikä muutoin millään lailla tulehtuneen näköinen. Punoitus sitten laskikin, vaan mikä odottikaan taas muutaman päivän päästä aamupalaa antaessan kissoille: lattialle pimpahti jotakin epämääräistä ja korjasin sen tietty heti roskiin elukoiden tieltä, kunnes huomasin Liinan pullistuman olevan tiessään ja paikalla pienen reiän, josta tihkui vähän verta ja kudosnestettä. Tajusin heittäneeni ulostulleen sirun roskiin, josta onneksi sen löysin ja kyllä, mikrosiru se oli!

Ilmeisesti sirun kohdalle oli alkanut kehittyä jokin paiseenpoikanen, joka puhjetessaan puski sen ulos. Niska on jo ihan parantunut, pieni rupi vain muistuttaa tapahtumasta, mutta uutta tunnistusmerkintää pitänee käydä jossain vaiheessa kyselemässä. Mietin myös kun tuo Liina nyt on niin kovin naku, että olisikohan pieni tatuointi sittenkin varmempi tunnistekeino? Tehdäänkö niitä enää edes missään? Nakulle kissalle tuo siru tuntuu aiheuttavan enemmän ongelmia, kun ei ole sitä pehmeää karvapeitettä suojaamassa ja se on alttiimpi juuri kaikenlaisille ihon ärsytystiloille. Vaikka kyllähän siruja laitetaan sfinxeille, don sfinxeille ja peterbaldeillekin, jotka ovat siis nakuja rotukissoja ihan virallisesti.

Noh, onneksi ollaan menossa rokotuksiin tammikuussa, niin pääsen kyselemään asiasta enemmän eläinlääkäriltä.

Voittaja 2011, Messukeskus

2011-12-05T09:36:00.001+02:00

Eilen oli taas aikamoinen hulinapäivä, kun lähdimme Messukeskukseen Voittaja 2011 -koiranäyttelyyn Devin, sukulaistätini ja hänen Martta -papilloninsa kanssa. Koiria oli valtavasti paikalla ja Deviä vähän pelotti moinen kansainvälinen tunnelma, vaikka ollaanhan sitä väenpaljoudessa oltu ennenkin (lentokenttä). Tällä kertaa prahanrottakoiria oli peräti 6 yksilöä kisaamassa, joskaan taaskaan emme saaneet omaan pentukategoriaamme muita kilpailijoita. Tuomarimme oli Vija Klucniece Latviasta, täsä hänen arviointinsa Devistä:

In development. 8 months old. Scissor bite. Correct skull and muzzle. Correct bite. Medium eyes. Well placed, too low earset. Too soft. Too long in body. Excellent tailset and carries well. Black and tan colour. Excellent coat texture. Needs more socialisation, a bit shy. Not wery promising.

Tuomari oli vähän nuivan oloinen ja hän oli kuulemma moittinut liki kaikkia arvostelemiaan koiria ujoiksi. Arvostelua ei parantanut myöskään se, että tämä oli vasta toinen iso näyttely Deville, joten täydellistä kuvaa tytön olemuksesta ja rakenteesta oli vaikea saada esiin toisen jännittäessä niin paljon. Ruusuke jäi tällä erää saamatta. Eräs asia tosin tuli hyvin selvästi ilmi verratessa Deviä toisiin prazskyihin: Devi on selvästi muita isompi! Tämän tosin tiesin jo, mutta nyt oli mahdollisuus päästä näkemään ja tekemään vertailua ihan livenä muihin saman rodun edustajiin. Devin säkäkorkeus on 30 cm, kun ihanne on 20-23 cm. Muihin paikalla olleisiin rottakoiriin varrattuna Devin kuono on myös aavistuksen pitempi. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on vielä kehittyvä rotu joka vielä hakee sitä "lopullista" olomuotoaan, joten vaihtelut yksilöiden koossa ja rakenteessa ovat tavallisia. Isompi koko ei tosin itseäni haittaa, päinvastoin, sillä kokonsa ja luontensa puolesta Devi tulee ihan varmasti olemaan voittoisa tykki agilitykentillä! Näyttelyihin me tuskin montaa kertaa enää menemme, vaan keskitymme tästä eteenpäin enemmän agilityn kiemuroihin. Jollekin agilitykurssille olisi siis mukava päästä seuraavaksi... (*vinkki, vinkki*)

Mutta kylläpäs oli pitkä ja raskas, mutta muutoin oikein onnistunut päivä. Martta pärjäsi myös kohtuullisesti, joskaan kumpikaan penturyhmän kahdesta papillonista ei saanut ruusuketta tai muuta kunniapalkintoa: toinen oli liian pieni ja toinen iso. Myyntikojuja oli paljon, mutta koska käsillätekeminen on suuri intohimoni, olen päättänyt tehdä kaiken mahdollisen itse jos vain suinkin onnistun. Mukaan tarttui lähinnä vain ideoita. Illalla kotona olikin sitten kaksi aika naattia likkaa eikä kestänyt kauan, kun Devi simahti sohvalle.

Antassun designtiimi: marraskuun koiratarvike

2011-11-27T13:35:00.001+02:00

Marraskuun tarvikepaketin nauhoista syntyi tällainen panta. Tehtävänä oli käyttää vähintään kahta paketissa tullutta nauhaa ja tähän valitsin keltaisen ja pinkin nylonnauhan. Harmi, että kuva ei tee oikeutta pannan kirkkaille väreille. Takana on pistolukko.

Ensimmäinen virallinen koiranäyttely

2011-11-27T09:02:00.001+02:00

Eilen lauantaina järjestettiin Kaapelitehtaalla pentunäyttely, johon Devin kanssa osallistuimme. Jostain syystä jännitti hirveästi, sillä nämä koiranäyttelykiemurat ovat vielä niin vieraat. Sukulaistädin kanssa kuitenkin paikalle saavuttiin (hän perhoskoiransa Martan kanssa) ja ryhdyimme selvittämään päivän kulkua. Vaikka osittain koira- ja kissanäyttelyt etenevät jokseenki samalla tavalla, kuluvat koiranäyttelyt usein nopsemmin, sillä paikalta saa poistua heti oman koiran arvostelukehän jälkeen. Koiria oli paljon ja Kaapeli paikkana ahdas, joten tungosta oli välillä melkoisesti. Tieysti matkasta unohtuivat tuolit eikä paikan päällä ollut yhtään lainattavana tai seinien vierillä, siispä seisoskelemaan ja odottamaan omaa vuoroa.

Martta oli vähän ennen meitä ja tuli toiseksi kahden papillonin arvioinnissa. Me olimme Devin kanssa viimeisinä ja - yllätys, yllätys - ainoana rotumme edustajana. Devi esiintyi yllättävän hyvin, vaikka vähän taas jänskättikin. Tuomarina meillä oli suomalainen Pirjo Aaltonen ja näin hän Devistä kirjoitti:

Mittasuhteiltaan tyypillinen, ikäisekseen hyvin kehittynyt narttupentu. Ikään nähden melko kookas. Hyvät pään mittasuhteet. Hieman pehmeät korvat. Hyvät silmät. Hännän kiinnitys voisi olla korkeampi. Riittävät kulmaukset. Hyvät värimerkit. Liikkuu korkealla etuaskeleella, hieman holtittomasti. Hyvä karvapeite.

Tuloksena ROP -pentu (rotunsa paras)! Saimme hienon ruusukkeen ja vielä kunniapalkintomaininnan ja -ruusukkeen. Valittavana oli joko pokaali tai Mustin & Mirrin lahjakortti ja päädyin lahjakorttiin. Noissa pokaaleissa kun tuppaa olemaan se ongelma, että niillä ei oikein tee mitään eikä ne ole (omasta mielestäni) kauhean kauniita pitää esilläkään (ei sovi sisustuksen väreihin ;D ). Lopulta ne sitten jää pyörimään johonkin laatikonpohjalle pölyttymään, kun niistä ei oikein raaskisi luopuakaan. Niistä tulee vain taas lisää roinaa täyttämään nurkkia ja sitä roinaa on jo ihan yllin kyllin. Lisäksi tällaisen harvinaisen rodun omistajana en koe tämän olevan mikään todellinen voitto, sillä eihän meillä ollut edes kilpailijoita enkä tiedä, miten hyvin tuomari edes tunsi rotua. Toinen juttu olisi ollut, jos vastassa olisi ollut useampi prahalainen. Nyt voin ostaa lahjakortilla jonkin kivan lelun tai vaikkapa Devin suurta herkkua: broilerin sydämiä! Uskon, että Devi tykkää paljon enemmän ruoasta tai pitkään iloa tuottavasta lelusta, kuin muovisesta pokaalista.

Lopuksi pääsimme vielä loppukehään, jossa valittiin koko ryhmän voittaja. Voiton vei isovillakoira, toiseksi tuli kiinanpalatsikoira ja kolmatta en valitettavasti enää muistakaan. Kaikein kaikkiaan hyvin yllättävä, tuloksekas ja kokemusrikas päivä.

Antassu designtiimi: marraskuun tarvikepaketti

2011-11-22T16:13:00.001+02:00

Tällainen nippu nauhoja tuli Antassun marraskuun paketista. Tehtävänanto: tee jokin koiratarvike, johon käytät vähintään kahta erilaista nauhaa. Yes Sir (vai pitäisikö sanoa: Ma´am)! Tuloksia näette pikapuoliin.

Pipa

2011-11-18T21:40:00.001+02:00

Tein Deville pipon talven kylmiä varten, joskaan tyttö ei ollut järin innostunut tekeleestä. Eihä sitä koskaan tiedä, minkälainen ennätystalvi tästä tulee vai tuleeko laisinkaan. Me ollaan ainakin nyt varauduttu.

Tilauspannat

2011-11-17T13:23:00.001+02:00

Tällaiset pannat tein ystäväni koirille Antassun lokakuun paketin tarvikkeista:

Vaaleanpunainen on ystäväni uudelle pennulle prinsessateemalla ja punainen "piparipanta" on hänen vanhemmalle koiralleen, joka on samalla pennun emo. Punainen ja ruskea väritys tuo minulle mieleeni piparit, siksi kutsun sitä piparipannaksi, vaikka koristenauhassa onkin itseasiassa hedelmäkuvioita. :)

Ostoksia messuilta

2011-11-13T13:43:00.001+02:00

Eilinen lauantai kului Messukeskuskessa pyöriessä. Keskityin - yllätys, yllätys - enimmäkseen siihen lemmikkipuoleen ja hyviä ostoksia nappasin mukaani. Kädentaitopuolella ja Elman kotieläinpuolella toki kiersin myös, mutta paljon nopeammin kuin edellisinä vuosina. Outlet Exposta olisin saattanut tehdä enemmänkin löytöjä jos en olisi ollut siinä vaiheessa niin väsynyt jo kiertelemiseen. Muutamat meikit tuli napattua Lumenen osastolta, mutta muutoin monet hyvät tarjoukset saivat jäädä. Paljon oli vaatteita ja kenkiä, mutta niitä minulla on jo ihan liikaakin.

Anyways, tässä muutamia ostoksia ajatellen nelijalkaisia:

Kuminen aktivointipallo Deville (ei enää kolinaa parketilla!)

Kuminen juomakuppi edellisen riskialttiin lasisen tilalle

Ihania koristenauhoja koiranpantaprojekteihin

Ja sitten vielä koirien Petosan -hammasharja ja iso kilon säkki puruluita Deville Mustin & Mirrin osastolta. Kaiken tämän lisäksi mukaan lähti ties kuinka monta maistiaispussia eri koiran- ja kissanruokavalmistajilta. Mutta hei, kun jaossa on ilmaista lemmikkiruokaa, kannattaa kaikki tilaisuudet hyödyntää! ;)

Päivitystä

2011-11-11T16:07:00.001+02:00

Onpas taas postailu jäänyt vähälle. Kaikenlaistahan tässä puuhailee, mutta unohtaa sitten tietty kuvata niitä tekeleitä ja sitten se aika vaan tuppaa katoamaan johonkin. Nyt marraskuussa tuo valokin häviää niin vikkelään, että kun vihdoin tulisi sopiva kolo tekeleiden kuvaamiselle, onkin jo niin pimeä että saa odottaa taas seuraavaan päivään... kunnes sen taas unohtaa ja homma venyy.

Noh, Bella oli viikko sitten kipeä: vaivat alkoivat pissailulla (sitä samaa mitä tapahtunut aikaisemminkin) ja sitten oksenneltiin päivät pitkät. Lääkkeet tuntuivat vain pahentavan oksentelua (oksentelun estoon Primperankaan ei tehonnut) ja lopulta päätin lopettaa kaikki lääkkeet, kun ne tuntuivat aiheuttavan vain entistä enemmän harmia. Pakkoruokin Bellaa viikonlopun yli ja vasta tiistaina alkoi toipuminen, juomaan Bella suostui onneksi itse. Pelkäsin jo, että nyt täytyy lähteä tiputukseen, mutta onneksi siltä vältyttiin.

Sitten alkoikin taas ruoka maistua ja hyvin nopeasti tilanne oli normalisoitunut. Kummallinen tapaus kertakaikkiaan. Jatkossa en enää aloita antibioottikuuria idiopaattisen kystiitin hoitoon, vaan pitäydyn pelkässä Cystaidissa ja kipulääkkeessä. Antibiootit nimenomaan aiheuttivat sen oksentelun ja huonovointisuuden.

Liina voi hyvin, mutta se vähäkin karvapeite alkaa harveta, samoin Bellalla. Se on tämä lähestyvä talvi ja kylmät ilmat kun saavat turkin tippumaan ja ihon kuivumaan. Pitänee kai aloitaa taas öljykuuri kaikille, allekirjoittanut mukaanlukien. Devikin voi mainiosti ja tulossa on kahdet viralliset koiranäyttelyt, joihin osallistumme. Jännittää kovasti. Seisomista ollaan harjoiteltu ahkerasti ja vierellä nätisti juoksemistakin jonkin verran.

Tulevana viikonloppuna suuntaan Messukeskukseen Lemmikki-, Elma-, Kädentaito- ja Outletexpo -messuille, joita olen odottanut pitkään. Messut ovat muodostuneet jo lähes perinteeksi perheeni keskuudessa ja ne ovat mukava lähtölaukaus joulunajalle. Tällä kertaa erityisesti Lemmikkimessut polttelevat, sillä nyt pääsen ihastelemaan ja shoppailemaan niitä kaikkia ihania koiratarvikkeita ihan luvan kanssa! :)

Oletteko te muut tulossa Messukeskukseen viikonloppuna?

Apua kantamuksiin

2011-10-31T15:09:00.000+02:00

Antassun lokakuun paketin tarvikkeista syntyi vielä tämännäköinen kangaskassi. Kassin yläreunaa koristaa mustavalkoinen koristenauha ja kädensijat olen vahvistanut niinikään mustalla nylonnauhalla, molemmat tarvikepaketista tulleita. Kasia voi käyttää kauppakassina, kirjastokassina, käsityökassina tai vaikka Devin tarvikkeiden kuljettamiseen koiranäyttelyissä tai muilla retkillä.

Koska varastoistani vielä puuttuu muutamia koirien kaulapantoihin tarvittavia tärkeitä osia, en päässyt vielä kokeilemaan muita nylonnauhoja tositoimissa pantoina, mutta kunhan tapaan koiranomistajaystäväni, pääsen aloittamaan hänen pantatoiveidensa toteuttamisen. Niissä käytän runsaan tarvikepaketin antimia lisää. :)

Uusi panta

2011-10-20T17:39:00.002+03:00

Pienten koirien kaulapannat tuppaavat olemaan hirveän ohuita, mikä on ainakin minun mielestäni huolestuttavaa ja jopa terveydellinen riski koiralle. Kuvitelkaa nyt itse miltä mahtaa tuntua, kun ohut "nauha" pureutuu kipeästi kaulaan vähänkin hihnasta vedettäessä. Paine kohdistuu hyvin kapealle alueelle ja voima moninkertaistuu (sama juttu kuin hevosilla: ohuempi kuolain on voimakkaampi ja vaatii ratsastajalta kokemusta). Puhumattakaan, jos koira tuppaa muutenkin olemaan kovasti hihnassa vetävää tyyppiä, ei tarvitse montakaan kertaa hihnalenkillä käydä kun niskanikamat alkavat tästä todella kärsiä. Leveä panta taas jakaa paineen tasaisesti, jolloin kipua ei synny eikä riskiä kaulan tai niskan vahingoittumisesta ole. Suosin itse ennen kaikkea hyvin istuvia valjaita, mutta kylmillä tai sateisilla keleillä tarvittava vaatetus estää valjaiden käytön, joten pantakin on siis oltava.

Kun markkinoilta ei tahtonut löytyä kriteereitäni vastaavaa pientä ja leveää kaulapantaa, siispä itse tekemään! Tällä kertaa kokeilin puolikuristavaa mallia, mutta huom: puolikuristava ei tarkoita, että panta kuristaa koiraa, vaan sitä, että se on helposti sujautettavissa koiran pään yli. Itse alussa ajattelin nimenomaan, että pannalla haetaan kuristusefektiä enkä siksi moisia pantoja kauhistuneena edes vilkaissut, kunnes sain selville pannan toimintaidean ja sehän vaikutti varsin näppärältä. Minusta parempi nimitys puolikuristavalle pannalle olisi vaikkapa helppopanta tai iisipanta. Pannan on siis tarkoitus olla kireimmillään juuri sopiva koiralle (saman kokoinen kuin vaikkapa pistolukkopanta), mutta joka pääse avautumaan lyhyen jatkonauhan avulla.

Tekemäni malli on hyvin simppeli, olihan tämä vasta toinen itse tekemäni panta, mutta pidän lopputuloksen yksinkertaisuudesta ja selkeydestä. Nahka olisi tietysti voinut olla jonkin muun värinen kuin ruskea (ei erityisesti lempivärini), mutta kun tätä nyt sattui olemaan varastossa ja se sopi muutoin täydellisesti käyttötarkoitukseen, päätin käyttää sitä.

Leveänä pehmusteena olen käyttänyt siis pehmeää, paksua nahkaa vanhasta sohvasta, musta heijastinnauha on Antassun tarvikepaketista ja renkaat otin talteen viime talvena loppuunkuluneista saappaista. Kierrätystä siis parhaimmillaan! Käytössä panta on osoittautunut oikein hyväksi ja totisesti helpoksi sujauttaa vain pään yli, varsinkin aamu- ja iltapisun aikaan. ;)

Pitänee kuvata panta vielä omistajansa päällä, tässä kuitenkin vain pelkkä panta:

Ihan jouluaaton fiiliksissä

2011-10-17T17:20:00.000+03:00

Nyt tulee taas sellainen postaus, että oksat pois! Sarjassamme löytöjä roskalavalta pääsette nyt ihmettelemään suomalaisten kierrätyslaiskuutta. Tein taas uskomattomia löytöjä tuolta naapuritalon parkkipaikalle tuodulta roskalavalta: 4 kpl istuinpehmusteita, 4 kpl Ikean pöytätabletteja (käyttämättömiä), Ikean Jules -tuolin istuinosa omassa avaamattomassa pakkauksessaan (!), kaksi lasten pyörän metallikoria, ison paperisen tähden, miesten farkut (käytän kankaan ompeluksiin), työtuolin ja kaiken huipuksi täysin toimivan vanhan Eva ompelukoneen. Pää ihan putoaa hämmästyksestä tässä ilmaisten tavaroiden tulvassa!

Lisää roskia

2011-10-13T22:00:00.000+03:00

Roskiksesta löytyi rikkimennyt sateenvarjo, jonka täysin ehjän ja käyttökelpoisen kankaan ratkoin talteen. Värikin oli mitä sopivin: hopeaa ja vihreää. Tästä tulee Deville ehkä jotain sadetakin tapaista, kunhan saan ensin kaavat kuntoon. ;)

Postia Antassusta

2011-10-12T08:36:00.001+03:00

Kirjoitin aikaisemmin osallistuneeni Antassu -verkkokaupan designtiimin hakukilpailuun ja voin nyt kaikille kertoa päässeeni osaksi tiimiä! Lokakuun tarvikepaketti tuli viime viikolla ja tällä kertaa sieltä paljastui sortimentti erilaisia nauhoja. Jotain olen jo ehtinyt näistä tehdä, mutta niistä enemmän myöhemmin. Nauhoista riittäisi materiaalia vaikka useampaankin pantaan niin koirille kuin kissoillekin. Saapa nähdä, mitä noista keksin.

Näyttelyuran avaus

2011-10-11T19:43:00.001+03:00

Lauantaina kävimme Devin kanssa ihan ekaa kertaa koiranäyttelyssä, joskin tilaisuus oli vain leikkimielinen pentujen match show, mutta kuitenkin. Mätsäri oli Espoon Friisilässä ja sen järjesti eläinlääkärikeskus Remedium (asemalla on muuten hienot tilat!).

Lähdimme leikkiin kimpassa ystävämme Martta-papilonin ja hänen omistajansa kera. Paikalla oli nelisenkymmentä eri rodun edustajaa, ja me olimme ainoat prahalaiset paikalla (ei tosin ollut mikään yllätys). Ekaa kertaa testasin myös uutta näyttelytalutinta, mutta sen kanssa kulkemista täytyy kyllä harjoitella vielä paljon. Yhdessä vaiheessa Devi jopa pääsi irti, mutta sain tlanteen hallintaan onneksi nopeasti. Aikamoista sähläämistä touhu oli, mutta ymmärrettävästi ja sallitusti. Devi oli aika hämillään ja peloissaan ja muutama hyvä juoksuaskel tuli kehässä, mutta muutoin tuomari sai ihailla tytön kaunista köyryselkää ja koipien välissä vapisevaa häntää.

Koiranäyttelyissä jaetaan nauhoja - punaisia ja sinisiä - ja punainen on se väri mitä tavoitellaan. Me saatiin sininen nauha, eli ei oltu parhaiden joukossa. Yhtä kaikki, kokemus oli muutoin mukava ja tästä on hyvä jatkaa harjoittelua.

Eilen

2011-10-06T11:47:00.002+03:00

Tällaiset eilisenkaltaiset kuivat ja aurinkoiset syyspäivät ovat jotain hyvin kaunista, toisin kuin säätila tänään: sataa ja on harmaata. Toisaalta, sadepäivinä voi keskittyä kaikkeen muuhun mukavaa, kuten vaikkapa ompeluun. ;)

Löytöjä roskalavalta

2011-10-05T22:25:00.001+03:00

Roskalavat ovat todellakin aarreaittoja!
Bongasin viime lauantaina Helsingin keskustasta onnekkaasti kaksi kappaletta roskalavoja ja molemmista lähti tavaraa mukaan: 3 kpl käyttökelpoisia peittoja (pesun jälkeen oikein mallikkaita), lasten muovitettu alusta (tätä voi käyttää vaikka esim. kissojen tai koiran alustaan/ petiin jne.), vanha englantilainen scrabble-peli, vanha seinänaulakkko, pesuvati, iso painava tuikkukynttelikkö (valmistaja Habitat!) ja iso valkoinen pystynaulakko. Ja minä kun juuri tarvitsinkin sellaista, uskomaton sattuma!

Mutta siis kaikkea hyvää tavaraa ihmiset heittävät pois, saisivat hävetä! Kaikkein uskomattomin löytö oli täysin uusi seinään kiinnitettävä wc-istuin omassa laatikossaan ja asennusosat mukana täysin avaamattomissa pusseissaan. Jos olis ollut tarvetta ja autossa tilaa ottaa mukaan, olisi ilman muuta sen pelastanut. Toivottavasti se yksi kaveri joka kanssani lavalla penkoi, otti istuimen mukaansa. En voi käsittää tätä nykymeoa ja ihmisten aivoituksia, en sitten yhtään...

Early cat catches the bird

2011-10-02T08:59:00.002+03:00

Nyt sattui aamulla niin erikoinen tapaus, että oli pakko tulla siitä heti kirjoittamaan vaikka kuvattua tapausta en saanutkaan. Eli siis aamupalalla istuessani kuulin kummaa ääntä makuuhuoneesta. Menin katsomaan ja kas kummaa, talitiainen oli lentänyt sisään raollaan olevasta ikkunasta. Menin tietysti heti sitä päästämään ulos, mutta vikkelänä se aina sujahti käsistäni ja lopulta lensi keittiöön. Ikkunaanhan raukka tietysti paukahti, mutta ei kuollut, sai vain tällin. Tällistä huolimatta se taas onnistui livahtamaan käsistäni ja tässä vaiheessa oli Bellakin jo havahtunut unieuforiastaan lämpimästä kylpyhuoneesta. Sekunnin murto-osassa Bella syöksyi keittiöön ja nappasi linnun. No niin, peli oli sitten sillä selvä. Mietin tietysti, että miten nyt saan sen linnunaadon tuon murisevan ja nurkkia luimivan kissan suusta pois, kunnes totesin, että paras kai jättää Bella hetkeksi yksin keittiöön linnun kanssa. Avimenreijästä kurkistaen näin, että siellä se tintti nyt menee kurkusta alas hyvällä ruokahalulla, joskin lopulta vain pelkkä pää kelpasi välipalaksi.

Liina taas ei todennäköisesti edes tajunnut koko lintua, kunhan vain juoksi muiden perässä hösöttämässä. On se jännä huomata, kuinka kahdella kissalla - joskin eri rotuisella - on niin poikkeava saalisvietti. Näin siis meillä sunnuntai-aamuna kello 8.30.

Antassun designtiimikilpailu: kaulapanta valmis!

2011-09-30T11:13:00.001+03:00

Nyt on aika julkaista oma kilpailuehdotukseni Antassun designtiimin hakukilpailuun. Materiaalithan olivat valkoinen nylonnauha, valkoinen pistolukko, D-lenkki, tikapuusolki ja merenneitokuvioinen koristenauha. Hyödynsin pannassani muutamien omien materiaalieni lisäksi kaikki muut osat lukuunottamatta tikapuusolkea. Tavoitteena oli löytää omaan kilpailupantaansa joku juju, mikä erottaa sen muista kilpailutöistä.

Koska tämä oli siis ihka ensimmäinen itse ommeltu ja suunniteltu pantani, tein kokonaisuudesta yksinkertaisen ja leikin teknisten hienouksien sijaan väreillä. Koska pistolukko on useimmissa pannoissa se ei-niin-kaunis kohta tai "välttämätön paha" (mutta kuitenkin äärimmäisen tärkeä käytettävyyden ja turvallisuuden takia), rupesin miettimään kuinka lukon saisi paremmin osaksi esteettistä kokonaisuutta. Lukkoa tutkaillessani idea syttyi heti: lukko muistutti muodoltaan kalaa ja koska sattumoisin koristenauhakin oli meriaiheinen, oli suunnitelma valmis.

Koska panta kuluu käytössä ja lukkoa avataan ja suljetaan, piti lopputuloksen olla toteutettu jollakin kestävämmällä tavalla kuin maalaamalla. Vaikka muovipinnan hioisi karheammaksi ja maalaisi hyvillä väreillä, on maali silti aina vain ohut kerros muovisella pinnalla joka ei paljon vaadi irrotakseen. Lopputuloksena on ajan saatossa hyvin epäsiisti ja epämääräinen maalaus, joka on kaikkea muuta kuin kaunis. Tätä siis pyrin tietysti välttämään, ja niinpä ratkaisuksi löytyi - jo aikaisemmin paljon materiaalin kanssa työskennelleenä - askartelumassa. Massakerros on ohut, mutta kuitenkin tarpeeksi paksu kestämään kulutustakin ja vaikka se saisi kolhuja, ei sen väriloisto katoa. Pinnan tasaisuus saattaa ehkä kärsiä, mutta täysin värittömiä (ts. että lukon vaalea muovipinta paljastuisi alta) alueita ei pitäisi paljastua, kuten maalin kanssa usein tuppaa käymään. Kuvio on liimattu kiinni lukkoon erittäin vahvalla epoksiliimalla. Värimaailma ja kuviointi myötäilee pannan linjaa, tehden kokonaisuudesta yhtenäisen lukkoineen päivineen.

Pikemmittä puheitta siis, tässä koiran kaulapanta nimeltä Under The Ocean (kuvat otettu teeman hengessä veden äärellä):

Ja vielä panta neutraalimmassa ympäristössä ja yksityiskohtaisempi kuva lukon kalakoristeesta:

Apua hammaskeijulle

2011-09-20T16:21:00.003+03:00

Devin irronneita poskihampaita

Pienillä koiraroduilla on usein ongelmana hampaiden vaihtuminen: maitohampaat tuppaavat olemaan niin tiukassa, että ne eivät irtoa normaaliin tapaan uusien rautahampaiden tieltä. Devin ylämaitokulmahamapaat eivät olleet poikkeus ja uudet kulmurit olivat jo puhjenneet pilkistäen ikenestä vanhan kulmurin yläpuolelta.

Vieraillessani viikonloppuna kasvattajaystäväni luona kysyin häneltä hampaista, ja hän kehotti varaamaan poistoajan, jotteivät uudet hampaat kasva vinoon vanhojen ollessa tiellä. Näin siis tein ja tänään ammuyhdeksältä oli aika varattuna operaatioon. Devi sai rauhoituspiikin ja sitten odoteltiin aineen vaikuttamista, jonka jälkeen hoitaja tuli hakemaan Deviä leikkaussaliin. Itse lähdin kotiin odottelemaan ja sain ohjeeksi tulla hakemaan pientä potilasta iltapäivällä.

Kun saavuin taas vastaanotolle, kuulin jo ovelta Devin huutelevan mä haluun kotiin! Maitohampaiden poisto oli onnistunut hyvin ja äänestä päätellen Devi oli hereillä. Vaikka Devi olikin hereillä, en tohtinut laittaa tyttöä kävelemään, vaan kannoin lapsukaisen rintarepussa kotiin asti (meitä lähin ell. asema on mukavan kävelymatkan päässä). Hoito-ohjeissa kehotettiin pitämään potilas lämpimässä paikassa operaation jälkeen, joten kotona laitoin Deville lämpötyynyn. Ei mennyt kauan kun uni valtasi taas. Toipuminen jatkuu pehmeän ruuan merkeissä noin viikon verran ja kovat luut ja repimisleikit ovat pannassa siihen saakka. Nyt sitten seuraamme alakulmahampaita ja toivomme, että ne lähtisivät itsekseen. Jos ei, tiedämme miten menetellä.

Habitare: ei jaksa...

2011-09-18T18:43:00.002+03:00

Tänä vuonna Habitare ei kiinnostanut sitten yhtään, enkä siis messuille mennytkään vaikka alussa ajatuksena vähän olikin. Kun messupäivä alkoi lähestyä, laski innostukseni tapahtumaa kohtaan tasaiseen tahtiin ja muutamat blogipostaukset aiheesta vain lisäsivät messujen epäkiinnostavuutta. Ei siis jaksanut.

Viikonloppuna muutoin tein innostavia ostoksia, kuten vaikkapa hyvät uudet sadekengät. Onhan käytössä toki kotimaiset Nokiat, mutta ne ovat kovin painavat ja pienellä sateella vähän turhan tuhdit. Ergonomiakin niissä on vähän siinä ja siinä, kun koiran kanssa kuitenkin joutuu ulkoilemaan ja ennen kaikkea kävelemään useita kertoja päivässä, joten jotain käytännöllisempää piti löytää. Edelliset Etolasta ostetut citysaappaat (sellaiset lyhytvartiset kumpparit) jaksoivat toimia vain yhden syksyn, kunnes ne pettivät ja vettä alkoi tulla sisään. Mikään ei ole niin epämiellyttävää kuin märkä sukka kengässä! Kyllästyneenä halpistuotteisiin päätin etsiä sitä oikeaa paria ja tällä kertaa kriteerinä muut arvot kuin hinta. Loppukilpailuun pääsivät Tretorn Säker -citykuminilkkurit ja yllättävästä paikasta löytyneet voittajat, eli hevostarvikeliike Horzesta bongatut Muckbootsit. Säkerit olivat jalassa omituisen tuntuiset ja hölskyivät oikeasta koosta huolimatta, mutta Muckbootsit, mikä mukavuus ja pito, I´m in love! Nyt saa sataa ja tuiskuta, minun jalat eivät ainakaan enää kastu.

Kuva: horze.fi

Koska olen huomannut, että peruskaupoista en aina tahdo löytää etsimääni, olen laajentanut piiriä ja suunnannut yllättäviinkin kauppoihin, kuten nyt tällä kertaa hevostarvikeliikkeeseen. Eniten pidän tällaisissa erikoiskaupoissa ja niiden tuotteissa siitä, että niiden valikoima on oikeasti tehty käyttöön ja kestämään. Eli vaikka hinta onkin moninkertainen halpiskauppoihin verrattuna, on niiden laatu ja mukavuus jotain aivan toista ja tästä olen valmis maksamaan enemmänkin. Ja onhan se toki ekologistakin, ettei joka vuosi tarvitse ostaa uusia. ;)

Linssiluteita

2011-09-14T10:27:00.000+03:00

Kisa starttaa

2011-09-13T19:27:00.002+03:00

Osallistuin Antassu -nettikaupan designtiimin hakuun ja pääsin finaaliin. Näin Antassu kertoo itsestään:
Verkkokauppa on keskittynyt palvelemaan koiraharrastajia, jotka tekevät itse vaatteita ja pantoja koirilleen. Ompelutarvikkeiden lisäksi saatavana myös mm. mittatilauspantoja ja -taluttimia, leluja, vaatteita ym. koiratarvikkeita.

Tänään postissa tuli tehtäväpaketti, joka sisälsi tarvikkeet koiran kaulapannan tekoon. Jokainen finaaliin päässyt sai paketin ja tehtävänannon ja pakettien sisällöt ovat hiukan erilaiset kullakin finalistilla. Oma pakettini sisälsi seuraavat materiaalit:


Nylonnauhaa, merenneitokuvioista koristenauhaa, D-lenkki, pistolukko ja T-solki

Kaikkia paketin materiaaleja ei ole pakko käyttää ja omia materiaaleja saa ja on suotavaakin hyödyntää. Ainoastaan koristenauha tulee olla lopullisessa tuotteessa. Jokainen finalisti esittelee oman tuotoksensa blogissaan ja näistä Antassu valitsee 2-3 henkilöä designtiiminsä jäseneksi. Huhuu, vähän jännittää, mutta hauska idea on jo valmiina, toivon sen onnistuvan ja miellyttävän raatia!

Mihin se aika aina katoaa..

2011-09-12T22:18:00.000+03:00

Onpas blogin päivitys taas venynyt. Aika kuluu niin nopeasti ja työ ja elukat ovat vieneet kaiken ajan ja energian. Kaikkea päivittämisen arvoista kivaa on tapahtunut, mutta en ole ehtinyt niistä kirjoittaa, saatikka kuvata.

Bella ja Liina voivat kissamaisesti, Devi koiramaisesti kasvaen ja kehittyen kovasti. Viime sunnuntaina tapasimme tätini ja hänen uuden perheenjäsenensä, ihanan Martta-papillonin, joka on Deviä tasan kuukauden nuorempi. Treffit tehtiin Tuomarinkylän ratsastuskoululla, jossa oli samaan aikaan esteratsastuskisat. Siinä samalla Devi sai ensikohtaamisen hevosten kanssa. Aluksi tietysti piti vähän tuijottaa valppaana, mutta kohta karvaturvat eivät tuntuneet olevan yhtään sen ihmeellisempiä kuin kissatkaan.

Meno oli hurjaa...
Kuva: L. P.

Kotimatkalla poikkesimme Mustissa & Mirrissä, josta Devi sai uuden paremman ja leveämmän pannan. Vaikka suosinkin valjaita, on hyvä panta tarpeen silloin kun Devi tarvitsee vaatetta päällensä. Sadetakin päälle on vähän vaikea ujuttaa valjaita niiden hiertämättä tai tuntumatta epämukavilta, joten sadekeleillä ja talvella joudumme käyttämään kaulapantaa. Sadetakki (joka muuten saatiin ystävälliseltä naapurin sedältä) ja toppamantteli kaulurilla meillä jo onkin, mutta villapaita, villahaalari, kurahaalari ja toppahaalari vielä puuttuvat. Pässinpökkimät me tilataan rakkaalta ystävältä mittatilaustyönä, mutta haalarien tekoa kokeilen itse. Kenkiäkin saatetaan tarvita talvipakkasilla, joten niidenkin tekoon olen varautunut. Martalle hankittu huomioliivi oli liian iso pikkuiselle, joten sain sen Deville. Pienillä modauksilla liivistä tuli oikein passeli!

Tänään saapui kolme isoa pakettia Zooplussalta täynnä kissanruokaa ja -hiekkaa. Pahvilaatikot olivat törkeässä kunnossa, mutta sisälle oli iloiseksi yllätykseksi sullottu paljon fyllinkiä niin, että mitään ei ollut mennyt rikki, ainoastaan muutamia klommoja oli joihinkin purkkeihin ja vuokiin tullut. Mitään ei myöskään puuttunut ja kaikki tuotteet olivat ihan oikein. Ehkä siellä Zooplussalla aletaan pikkuhiljaa oppia pakkaamisen hienous, joskin matkaa vielä onkin. Suunta näyttäisi ainakin olevan oikea. ;)

Riemua maalla

2011-08-30T18:28:00.000+03:00

Käytiin Devin kanssa sunnuntaina maalla enoni luona. Heillä on iso piha, jossa oli mahtava Devin temmeltää. Ja temmellettyä sitä tulikin: sellaista vauhtia ja hepulipuuskia en ole koskaan tytöltä nähnyt! Aitoa ilon ja vapauden riemua.

Enollani on kaksi kissaa, joista toinen on vasta juhannuksena kotiutunut pitkäkarvainen maatiaispoika Simba. Näin Simban nyt ensimmäistä kertaa ja pikkumies oli aivan valloittava kehruukone. Devi oli Simban ensitapaaminen koiran kanssa ja muutaman kerran suhisteltiin kun Devi meni liian lähelle, mutta muutoin uusi eläintuttavuus kiinnosti kissapoikaa kovasti. Devistäkin kummallinen pitkäkarvainen turjake oli erikiinnostava.

Simba

Teimme yhdessä lounaaksi sushia. Mikä voisi olla yhtä herkkua, kuin taiten tehty sushi? No ei mikään... ainakaan nyt ei tule mitään mieleen. Illalla kotona Devi oli arvattavasti ihan sippi ja iltaruoan jälkeen uni tuli nopeasti.

Sushisatsi odottamassa syöjiä

Auts! Taas...

2011-08-23T15:50:00.002+03:00

Auts, tassu on pipi!

No voi voi, taas pisti amppari!
Näin alkusyksyisin näkee usien kummallisen harmaita amppareita, jotka hortoilevat pitkin ja poikin. Ne ovat mitä todennäköisimmin kuhnureita, jotka vielä viimeisillä voimillaan yrittävät jatkaa työskentelyään, kunnes kuolla kuukahtavat. Tällaisia kuhnureita olen nähnyt useita tuossa pihalla nurmikolla ja Devistä ne on tietysti tosi mielenkiintoisia kiinniotettavia. Sen siitä taas utelias sai, pisti pirulainen ja mamman piti irrottaa piikki tassusta. Kortisonitabletti suukkuun ja turvonneen tassun seurailua. Järkytys sai pikku-Devin väsähtämään ja iltapäivällä nukutti. On ne ärtsyjä pienestä koostaan huolimatta, ampiaiset!

PS. Osallistukaa muutkin Sitruunapuussa käynnissä olevaan arvontaan.

Kataloogi käsissä

2011-08-20T22:06:00.002+03:00

Ikea

Oihjoih, nyt se vihdoin tuli! Taidanpa kohta nautiskella sen kaikessa rauhassa.

Murunkerääjä

2011-08-19T09:53:00.001+03:00

Kissataloudessa ainainen siivoamisen kohde tulee kissojen hiekkalaatikosta: muruja on joka puolella lattioilla ja välillä vähän muuallakin. Oma pölynimurini on totaalifloppi, eikä se jaksa imeä juuri mitään hirvittävästä käyntiäänestä puhumattakaan. Kaipaisin siis vinkkejä imurista, jolla olisi hyvä hinta-laatu suhde. Dysonia mietin aluksi, mutta sen hinta on aika suolainen ja sain juuri taannoin kuulla, että se ei ole lopulta kovan hintansa väärti. Electroluxin Ultra Silence houkuttaisi hiljaisuutensa takia, mutta muuta en siitä sitten tiedäkään. Mikä olikaan se vähän retro pölynimurimalli, jossa on kangasputki? Muistan jonkun bloggailleen siitä joskus...

Ja edelleen kapaisin tietoja Dymo Juniorin ja Dymo Omegan eroista! ;)

Operaatio kissanvessan piilotus

2011-08-17T11:50:00.001+03:00

Ongelma miten-piilottaa-järkevästi-kissanhiekkalaatikko-ja-estää-Deviä-pääsemästä-sinne on ratkennut. Pitkään aikomuksenani oli tuunata jotain Ikean Bestå-laatikosta, mutta koska ne eivät ole siitä ihan halvimmasta päästä, päätin vielä kierrellä kirpputoreja ratkaisua etsien. No, niinhän se sitten tuli vastaan Fida lähestystorilla: kaksi täsmälleen etsimäni kokoista täysmäntyistä kaappia, todennäköisesti alunperin tarkoitettu seinälle kiinnitettäviksi tai lattialle seisomaan. Toinen oli pinnaltaan hiukan huonommassa kunnossa kuin toinen, mutta molemmat oli käsitelty jollakin Osmo Colorin tapaisella puuöljyllä harmaaksi. Tämähän passasi minulle, onhan harmaa yksi perusväri sisustuksessani.

Tutkittuani kappeja tarkemmin, kävi ilmi, että niitä voi pitää myös arkkumallisesti selällään. Siispä: vain reikä sivuun ja kissanvessalaatikko sisään! Molemmat kaapit lähtivät mukaan, toisen ajattelin sijoittaa parvekkeelle sitten, kun lasitus on asennettu. Harvoin löytää täyspuisia, tukevia metallisaranallisia kaappeja niin edullisesti kuin nämä: vain 10 € kappale!

Kulkuaukon puhkaisemisen hoiti isäni, jonka jälkeen seurasi pintojen hiominen ja vanhan pintakäsittelyn poistaminen. Aukon alle vielä astinlauta, valkoista peittävää Osmo Coloria pintaan kolme kerrosta ja avot, valmista tuli. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Koska vessalaatikon paikka on eteisessä, toimii se samalla istuinpenkkinä ja tasona. Ompelin siihen istuintyynyn pehmusteeksi. Tässä kokonaisuus kuvin:

Ompelun hurmaa

2011-08-15T11:43:00.005+03:00

Olen aivan hurmioitunut ompelusta ja Ikean sivuilla näytti olevan muutamia aika hauskoja uusia kankaita ja kohtahan taas koittaa uuden Ikea-kuvaston julkaisupäivä, eli sitä odotellessa...
(kaikki kuvat www.ikea.com/fi)

Gullvi

Julita

Lillivi


Madde

Durita

Edma

Kuvapläjäys

2011-08-14T11:39:00.001+03:00

Tässä nyt niitä lupaamiani kuvia Devistä viikkojen varrelta:

Linkkuraisia

2011-08-10T12:48:00.001+03:00

Taasen löytyi kivoja nettikauppoja, jotka piti laittaa ylös. Käykäähän katsomassa:
Surprise me
Colore - Sisustajan karkkikauppa

Dymoilijat, kysymys teille

2011-08-08T18:35:00.001+03:00

Olen ajatellut hankkivani Dymon kohokirjoittimen, mutta osaisiko joku valaista tietämätöntä, mitä eroa on Dymo Juniorilla ja Dymo Omegalla muuta kuin nimi, hinta, väritys ja hiukan toisistaan poikkeava toimintamekanismi? Kumpi on parempi tai helpompi käyttää?

Dymo Omega

Dymo Junior

Hetken, pienen...

2011-08-03T13:59:00.001+03:00

Vielä hetki pitää kärvistellä duunin nettiyhteydellä, sillä toivottavasti tämän viikon loppuun mennessä voin bloggailla uudella, nopealla laajakaistayhteydellä. Kyllä tämä blogi- ja kuvahiljaisuus (vai olisiko oikeampi sana vajavaisuus?) alkaa jo riittää meikäläiselle. Kaikkea kivaa olen puuhaillut ja tahdon kertoa niistä kuvien kera teillekin. :)

Elokuukin alkoi jo ja syksyn lähestymisen tunsi heti: maanantai-aamuna Deviä pissittäessäni oli todella kolea ilma. Mutta ei se mitään, syksyhän on lempivuodenaikani! Tätä kirjoittaessani jäljellä on enää 7 työpäivää, jonka jälkeen saan rentoutua vielä kahden viikon ajan ennen (toivottavasti) vakiduunin alkamista. Mutta mutta, jaksakaa vielä vähän odottaa, niin sitten tulee juttua niin kissoista, koirista kuin sisustuksesta ja tuunailuistakin.

Pirun ampiaiset!

2011-07-25T13:08:00.001+03:00

Eilen puistossa, kun Devin oli tarkoitus aloittaa hurja leikki pienen sekarotuisen Milo -pennun kanssa, sattui mitä huonoimmalla hetkellä ampiainen pistämään Deviä takatassuu!. Amppari oli jotenkin onnistunut jäämään jumiin tytön polkuanturoiden väliin, eikä suostunut irtoamaan ihan heti. Pistiäisen irrottamista ei helpottanut yhtään se, että Devi tietysti piti kivun takia tassua kippurassa ja samalla ampiaista nalkissa. Onneksi lopulta kiusankappale saatiin pois, mutta pisto oli jo tapahtunut ja leikkimieli hävinnyt.

Annoin ensiavuksi pienen annoksen kortisonia ja jäimme Milon omistajan kanssa seuraamaan tilannetta. Tassu turposi, mutta ei onneksi kovin pahasti. Kiitin onneani siitä, että pisto tuli tassuun eikä vaikkapa suuhun, jossa se olisi sattanut aiheuttaa paljon vakavampia seurauksia. Huuhtelimme tassua kylmällä vedellä ja se tuntui helpottavan Devin oloa. No, vähän ajan päästä pahin jomotus oli ohi ja leikki saattoi alkaa, joskin vähän normaalia menoa hillitymmin. Illalla tassun turvotus laskeutui ja aamulla ampiaisen pistosta ei ollut enää tietoakaan. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin, selvisimme säikähdyksellä. :)

PS. Mokkula irtisanoi itsensä lopullisesti, joten edelleenkään en saa kuvia lisättyä. Toivottavasti saan tänään jotain selvyyttä asian ratkaisemiseksi.

Viikonlopun linkkivinkki

2011-07-22T14:47:00.000+03:00

Kaikki ompelusta kiinnostuneet suunnatkoon blogisivustolle nimeltä What the craft.

Elämä on heittänyt kuperkeikkaa

2011-07-13T12:09:00.001+03:00

Koska pääsen nettiin tällä hetkellä vain mokkulan avulla, saatte nyt tyytyä kuvattomaan postaukseen. Välillä on ollut vaikeaa saada verkkoa toimimaan ja kuvia latailtua, kun mokkula ei aina oikein tahdo jaksaa. Muutoin toimii kyllä yllättävän sutjakkaasti. :)

Uuden kodin laittaminen, koirien ja kissojen hoitaminen sekä duuni ovat vieneet kaikki aikani, joten iltaisin ei ole pahemmin jäänyt aikaa bloggailulle. Koiran tulo on ollut ihana muutos elämässäni ja pitkästä aikaa tuntuu, että energiaa rittää muuhunkin kuin arjen perusasioiden suorittamiseen. Toiveeni koiran energisoivasta ja elämää ilostuttavasta voimasta on todellakin toteutunut ja olen siitä erittäin iloinen. Elämäni on saanut nyt aivan uuden suunnan!

Mutta mutta, sitten niitä kuulumisia kissa- ja koirarintamalta: Devistä on tullut perheeni täysivaltainen jäsen ja kissat ovat molemmat nyt selvästi hyväksyneet koiraa, mutta myös kissaa koiramaisittain murtaen puhuvan ystävämme. Bella ei enää jaksa kummemmin Deville suhistella, vaikka toisinaan pitääkin muistuttaa ipanaa talon arvojärjestyksestä (Bella on kuningatar ja kaikkein ylin). Olemme aloittaneet pentukoulun koirakoulu Kompassissa ja ensimmäinen kerta meni oikein hyvin. Sisäsiisteyskoulutus on karkottanut kaikki matot huushollista, mutta se ei ainakaan itseäni haittaa. Laitetaan sitten takaisin, kun sisällä osataan olla pissimättä.

Ekoissa rokotuksissakin käytiin, eikä tyttö sanonut mitään, nätisti vain odotti ja otti pistoksen vastaan lungisti (vaikka vähän tietty lääkärissä jännittikin). Devi osaa jo kauniisti käskystä istua, jättää (olla siis ottamatta esim. eteensä putoavaa namia), kävellä nätisti vierellä lenkeillä, antaa leikata kyntensä, pestä hampaansa, tulla luokse, odottaa, katsoa, jne. Paljon on vielä opeteltavaa, mutta todella nopeasti tyttö sisäistää ja hoksaa asioista ja yhteyksiä. Yksinolo on vielä hankalaa (nyt onneksi voinut olla mukanani duunissa), mutta sitäkin opetellaan päivittäin monta, monta kertaa.

Devi on myös saanut hyvän ystävän, sekarotuisen pikkuisen Milo -pojan, jonka kanssa ollaan treffattu nyt kaksi kertaa. Tapaamiset ovat olleet riemukkaita: hurjaa riehumista, painimista ja tervettä leikkiä omankokoisen ja -ikäisen kaverin kanssa sydämen kyllyydestä. Tapaamisten jälkeen Devi onkin ollut sitten aika poissa pelistä, nukkuen sikeästi koko illan. Myös uimassa käytiin viime viikonloppuna, mutta uimisesta ei oikeastaan voi vielä puhua, lähinnä kahlaamisesta tai "mulahtelusta". Ehkä jo seuraavalla kerralla tyttö on jo vähän rohkeampi. Pitäisi varmaan mennä itse uimaan ja näyttää mallia. Agilityn alkeitakin ollaan aloiteltu.

Liinalla on ollut vatsa kuralla uuteen asuuntoon muuton myötä, mutta nyt on jo paremmalla mallilla. Muutama kakkikin tuli vähän väärään paikkaan, mutta ehkä nämä ovat vain osa muuttostressiä ja uuteen kotiin opettelua. Vessaongelmakin ratkesi, muta siitä kerron myöhemmin yksityiskohtaisemmin lisää kuvien kera. SUROKin kesän suureen kissanäyttelyynkään ei sitten olla Liinan kanssa ilmoittauduttu onnettoman turkin takia. Ei sillä, etteikö myös huonoturkkinen devoni voisi menestyä muilla avuilla, mutta koska pitkäkarvageeni on niin selvästi (ja vielä kaikkein epätoivotuimmalla tavalla) näkyvillä Liinassa, on vähän turha mennä edes yrittämään. Näyttelyhuvi kun ei ole ilmaista ja vie lisäksi koko päivän.

Mutta koiranäyttelyihin sitten... :)

k-Mixaus

2011-07-10T13:40:00.000+03:00

Nyt se tuli, postilähetyksenä perjantaina. Vielä en ole testannut. Näyttää ainakin hyvältä!

Helmikuussa jyrähtää!

2011-07-08T12:00:00.003+03:00

kuva täältä

Oh my gosh, sain juuri tiedon, että liput helmikuussa Areenalla järjestettävälle Rammsteinin keikalle on nyt varattu! Viimeksi liput menivät alta aikayksikön nenän edestä, mutta nyt siskon mieheke oli skarppina valmistautunut strategian kanssa ja hop, onnistui, vihdoinkin. Yay! :D

Inhosta ihastukseksi

2011-07-06T14:02:00.001+03:00

Nyt on ihan pakko ylistää arjen pelastajaani, aikaisemmin inhoamiani, mutta nykyisin rakastamiani Wettex -liinoja! Ensimmäiset kokemukseni Wettexeistä olivat koulun kuvisluokan likaiset, nuhjuiset, haisevat rätit, joihin ei todellakaan halunnut koskea pitkällä tikullakaan. Olen niistä kokemuksista lähtien parjannut Wettexejä antaumuksella ja kaikkien tunteideni huippu kiteytyi loistavasti erääseen mainokseen, jossa nainen valmisti tylsälle miehelleen illalliseksi wettexliinan miehen siitä yhtään piittaamatta ja syöden lätyn hyvällä ruokahalulla. Siis niin ällöttävää!

Remonttia tehdessäni satuin käyttämään alati äitini kahta ilmaisnäytteeksi saatua Wettexiä ja voi että kuinka käteviksi ne osoittautuivat. Ne imevät uskomattoman hyvin nestettä, ovat kestäviä eivätkä jätä pintoja märiksi, toisin kuin itsevirkkaamani rätit. Lisäksi ne ovat 100 % maatuvia, joten omatuntokaan ei pahasti soimaannu moisten käytöstä. Minusta on tullut Wettexkäännynnäinen!

Yhteysongelmia

2011-07-04T13:12:00.001+03:00

Vihdoin ja viimein olen päässyt muuttamaan ihan oikeasti uuteen asuntooni ja olen vielä nettiyhteyttä vailla. Mutta tänään asian pitäisi korjaantua, nyt tosin kirjoitan duunin läppäristä. Saatte siis vielä vähän odotella kunnon postauksia ja ennen kaikkea niitä paljon toivottuja kuvia.

Säilytyspohdintaa ja valoa makuuhuoneeseen

2011-06-27T20:13:00.003+03:00

Kesälomalla on aikaa käydä - ah! - ostoksilla Ikeassa. Eteiseni tarvitsee jonkin vaatekaappisysteemin sekä jonkin järkevän ratkaisun kissojen hiekkalaatikon piilottamiselle ja sijoittamiselle. Vanha kulmavessa ei mahdu uuteen kylppäriin, eikä sille ole oikein sopivaa paikaa löytynyt muualtakaan (eikä se todellakaan ole mikään esteettisin sisustusratkaisu sinällään). Lisäksi ratkaisun pitäisi olla sellainen, ettei Devi pääse tonkimaan hiekkikseen kissojen kikkareita, sillä kun on sellainen kiva tapa käydä nappaamassa sieltä pökäle ja viedä se suurena aarteenaan jonekin mukavaa paikkaan ja jäystää sitä (huoh, koirat)! Eteinen vaikuttaisi tällä hetkellä parhaalta paikalta ja suunnitelmissa olisi tuunata tai rakentaa sinne istuinpenkki, jonka sisään saisin kissanhiekkalaatikon näppärästi. Tilan mitat ovat kuitenkin sen verran vaativat, että mikä tahansa laatikko ei käykään.

Sitruunan Bestå -kissanvessatuunauksesta inspiroituneena yksi vaihtoehto olisi kopioida idea, mutta käyttäen kahden Bestån sijasta vain yhtä kaappia, tai sitten rakentaa juuri mittoihin sopiva laatikko itse liimapuulevyistä. Pitänee nyt punnita, kumpi tulisi edullisemmaksi. Ratkaisu Ikea olisi ainakin tyylikkään näköinen, mutta itse liimapuusta rakentamalla saisin laatikosta juuri sopivan kokoisen ja varmasti kestävän. Tuntuu vain, ettei oikein mitään ratkaisua saa alle sadalla eurolla. :/

Asia jäi kuitenkin vielä hautumaan, mutta reissulta ostin makuuhuoneeseeni kattovalaisimen. Okei, onhan se aika kopio, mutta tykkään siitä tosi paljon ja sopii makkariini ihan passelisti!

Ikea

Kotimatkan kauppareissulta löytyi myös kauan etsimäni alumiininen juomapullo sopuhintaan ja ihan oikeassa värissä (ilman typeriä logoja), joka lähti mukaan. Täytyyhän sitä nykyään olla juomapullo aina mukana, ei pelkästään itseä varten, vaan myös pikkuisen koiruuden takia. ;)

Billy etsii kotia

2011-06-26T13:33:00.000+03:00

Ikea

Muutaman vuoden takainen Ikea hankintani ei vain tunnu löytävän paikkaansa uudessa asunnossa, joten uusi koti on hakusessa tälle persoonalliselle Billy -kirjahyllylle. Kunto erittäin hyvä. Myös vaihto valkoiseen samanlaiseen Billyyn onnistuu. Kiinnostuneita? Kirjahylly sijaitsee pohjois-Haagassa.

Hernekerttu

2011-06-25T14:11:00.002+03:00

Tällainen sakki löytyi vanhempieni puutarhasta, kartiotuijan kätköistä: hernekerttupoikue. Löytö tehtiin alkuviikosta ja tänään kun kurkkasin poikueen tilannetta, oli vastassa vain tyhjä pesä. Nopeasti ne kasvavat!

Juhannustoivotus

2011-06-24T16:39:00.000+03:00

Linkkivinkki

2011-06-21T13:45:00.000+03:00

Löysin ihanan DIY -sivuston, käykääpä kurkkaamassa täällä: Just something I made!

Varusteita Ponille

2011-06-19T19:43:00.005+03:00

Pyörävarustieta on tullut katseltua netistä ja aika kivoja löytöjä olen tehnyt. XLC -niminen saksalainen pyörävalmistaja tarjoaa mm. kivan pirteitä ja varmasti käytännöllisiä pyörälaukkuja. Itselleni sopisi erityisen hyvin tämä kauppakassimalli, sillä suurin osa pyöräretkistäni suuntautuu mitä todennäköisimmin juuri kauppaan:

xlc-parts.com

Valikoimissa on myös kaksi satulalaukkumallia:

xlc-parts.com

Ja etuvaloksi sopisi vaikka tällainen yksinkertaisen tyylikäs valkoinen lamppu axa-bastan valikoimasta:

axa-basta.nl

Ponejakin vielä...

2011-06-18T20:02:00.002+03:00

Täällä Ruusunnuppulassa eläimet senkun lisääntyy... No ei vaineskaan, vaan ainoastaan nimen perusteella, nimittäin muutama päivä sitten sain vanhemmiltani ihan mahtavan valmistujaislahjan: Tunturin Cargo Poni 24 -pyörän! Tämä tulee niin tarpeeseen nyt uuteen asuntoon muuton myötä, kun omaa autoa ei luonnollisesti ole ja vanha pyörä aiheutti auttamattomia ranne- ja niskajumeja etukenon ajoasentonsa takia. Ponissa on siis etu- ja takapakkari ja tässä uusimmassa cargo -mallissa vielä etukorikin mukana. Kyllä nyt kelpaa lähteä kauppareissulle ja mukaan mahtuu vähän isompaa ja painavampaakin kuljetettavaa.

Kattavaa varustelua lisättiin sivupeileillä, takavilkkuvalolla ja pyörän pinnojen heijastimilla. Vain etuvalo vielä puuttuu ja hyvä uusi kypärä. Yakkay on ilahduttavasti tuonut markkinoille oikeasti hyvännäköisiä ja vähemmän noloja pyöräilykypäriä, siis vihdoinkin edes joku. Kun kypärä olisi katseenkestävä, sitä tulisi pidettyä enemmän ja luonnollisesti saisi sen tuoman turvan. Hinta vaan on taas aika kova (noin 100 euroa) verrattuna perusmalleihin. Muotoilijana kysynkin: miksi design aina maksaa niin paljon? Eikö hyvän ulkonäön ja toimivuuden pitäisi olla itsestäänselvyys?

yakkay.com

Kolme uudistusta: numerot 2 ja 3

2011-06-12T17:15:00.004+03:00

Ruusu on saanut pensaaseensa uuden nupun: pieni perheeni lisääntyi kolmannella jäsenellä, kauan odotetulla ja haaveillulla koiranpennulla! Pentu on nimeltään Devi ja rotu on kuin onkin prahanrottakoira.

Devi-tyttönen on ollut osana elämääni jo runsaan viikon, sillä perjantaina 3. kesäkuuta kävin ulkomaanreissulla hakemassa vauvan kotiin. Pitkän päivän jälkeen olin kuitenkin taas kotona ja olo oli väsynyt mutta onnellinen. Kuten jo aikaisemmin bloggasin, rodulla on vasta muutama kasvattaja Suomessa, mutta yhtään pentuetta ei ole vielä syntynyt eikä tulevista ensimmäisistä pentueista ole mitään varmaa tietoa.
Devi on osoittautunut kuluneen viikon aikana olevansa todella reipas, iloinen, leikkisä ja rakastaa halailua ja pusuttelua. Bella on suhtautunut uuteen tulokkaaseen kylmän välinpitämättömästi ja sähisee ja murisee, jos Devi menee liian lähelle tai sattuu yllättämään Bellan. Suoraan kimppuun Bella ei kuitenkaan ole kertaakaan hyökännyt, lähinnä vain varoittanut tai yrittänyt läpsäistä. Päivä päivältä Bellakin alkaa hyväksyä Devin ja suhinaa on ollut vähemmän ja vähemmän. Liinan kanssa Devi onkin sitten jo ihan sydänystävä ja hurjia takaa-ajo ralleja on päästy seuraamaan. Liina on selvästi mielissään uudesta leikkikaverista, kun Bella ei oikein enää sellaisesta innostu. Bellasta on tullut vähän sellainen kärttyinen äksylikka, joka ei jaksa "kakaroiden" reuhaamista. No, antaa toisen olla, Liina ja Devi voivat tyydyttää riehumisvimmaansa toistensa avustuksella.

Ja koska kolmas uudistus liittyy Deviin niin vahvasti, niputin molemmat samaan postaukseen, eli tästä lähtien otsikko hieman muuttuu ja blogin nimi lyhenee vanhasta Ruusunnuppuja ja kissankujeita, muotoon Ruusunnuppuja. Täällä kun saadaan tästä eteenpäin nauttia kissankujeiden lisäksi myös koirankujeista. ;)

Kolme uudistusta: numero 1

2011-06-07T16:44:00.001+03:00

morguefile.com

Valmistuin!
Taikauskoisena ihmisenä en uskaltanut hehkutella tästä ennen, kuin minulla oli vamistumispaperit visusti käsissäni, joten nyt voin vaikka huuta kaikille: EI ENÄÄ KOULUA! OLEN VAPAA! Hitsit kun tuntuukin hyvältä! Neljä vuotta sitä päkersi ja nyt on kaikki uurastus ohi ja spettari ansaittu. Nyt en aijo todellakaan enää jatkaa opiskelua, olen kurkkuani myöten täynnä opintopisteitä, suorituksia, kokeita, yms. tylsää. Nyt haluan elää sitä oikeaa elämää ja päästä töihin ansaitsemaan omaa elantoani.

Joo, kirjoituksessa saattaa olla leivä rivienvälistä luettava vitutus, mutta tosiasiassa näin onkin. En kirjoita siitä kuitenkaan sen enempää, mutta kaikin puolin helpottunut ja onnellinen olen nyt. Yksi elämän etappi on taas saavutettu, jippii! :)

Construction site

2011-05-31T17:30:00.002+03:00

morguefile.com

Blogissani on luvassa uudistuksia ihan lähipäivinä ja jotain uutta ja todella odotettua on tapahtumassa elämässäni. Mutta vielä en paljasta mitä kaikkea on odotettavissa, sen näette sitten itse. ;)

Tällähän on jo ihan kesä!

2011-05-30T22:54:00.001+03:00

Upea - kyllä voisi jo sanoa - kesäilta pihalla kissojen kanssa. Liina tykkää luikkia pitkin pihamaata ja pyydystää pieniä kärpäsiä ja muita hyönteisiä. Bella keskittyi lähinnä laiduntamiseen. :)

Makustelemassa

2011-05-25T16:34:00.001+03:00

www.bacsac.fr/

Kävin eilen keskustassa kiertelemässä sisustuskauppoja ja vähän suunnittelemassa, mitä mahdollisesti tarvittaisiin uuteen asuntoon. Ainakin Bacsac -istutussäkkejä haluan parvekkeelleni, kun vuokraisäntä lupasi laittaa lasituksetkin. Myös laventeli pääsee sulostuttamaan tuoksullaan ja ehkä joku nätti puksi- tai oliivipuu. Ihanaa, kun lasituksen ansioista jotkut eksoottisemmatkin kasvit, kuten vaikka juuri oliivi, saattaa talvehtia oikein hyvin lasitetulla parvekkeella.

Kauheasti en voinut mitään sen konkreettisempaa pättää, sillä pintaremontti on vielä kesken, mutta hyvä vauhtia valmistumassa. Loppusuoralla jo. Ensin uusia hankintoja pitää katsoa, mihin vanhat riittävät ja tarvitaanko ylipäätään mitään uutta. Tänään remppailussa sain mm. vastavärjätyt hiukseni täysin valkoisiksi spakkelipölystä ja sitä samaa pölyä olikin sitten koko eteinen täynnä, ihan joka paikka ja lokonen (allekirjoittanut mukaan lukien)! Kyllä on ihana mennä illalla suihkuun.

EI juustoseinille!

2011-05-11T14:30:00.005+03:00

command.fi

Deko -lehden välissä oli mielenkiintoinen uutuustuote taulujen ja julisteiden kiinnittämiseksi seinille ilman nauloja, taulukoukkuja, tms. seinäpintaa rikkovia systeemejä. Command on 3M:n kehittämä ja eräänlaista tarranauhaa, jota kiinnitetään sekä seinälle ripustettavan taulun taakse että seinään. Sitten taulu kohdistetaan seinän tarroihin ja snap, taulu on paikoillaan. Ratkaisun toimintatapa on hyvin samantapainen, kuin ompelussa käytettävässä velcro -tarranauhassakin. Kun taulun paikkaa halutaan vaihtaa, irtoaa tarra seinästä jälkiä jättämättä. Kuulostaa paremmalta kuin hyvältä, mutta huono puoli tässä on painoraja, joka loppujen lopuksi ei ole kovinkaan paljon (max 1 kg). Kovin isoja tai lasisia taulunkehyksiä ei voi menetelmällä seiniin ripustaa. Taulutarrojen lisäksi valikoimassa on mm. metallikoukkuja ja johdonpidikkeitä.

Viimepäivien remonttihommat seinien reikiä paklaillen on kyllä saanut miettimään uusia tapoja kiinnittää tauluja. Vastamaalattuja ja reijättömiä seiniä tuntuu väkivaltaiselta alkaa uudestaan rikkomaan, kun niiden ehjäksi saamiseksi on kuluttanut niin paljon aikaa ja energiaa. Remppailu on myös taas kerran paljastanut sen, että kananpaskaseinien kanssa on edelleen tultava toimeen, dammit! :/

Juhlistetaan äitejä

2011-05-08T22:50:00.002+03:00

Liina ja Bella lähettävät tietysti äitinepäiväterkut myös omille emoilleen ja kasvattiäideilleen: Bella Esterille ja Tuijalle Lahteen ja Liina Lolalle ja Reinelle Lopelle!

Viikonlopun ohjelmaa

2011-05-06T17:17:00.001+03:00

Viikonloppuna Kaapelitehtaalla järjestetään taas Kierrätytehdas -tapahtuma. En ole kys. tapahtumassa koskaan vielä käynyt, vaikka olenkin sen aina noteerannut. Saattaa olla, etten tälläkään kertaa ehdi paikalle, sillä maalaushommat odottavat uudessa asunnossa. Ennen maalausta pitää vielä muutamia koloja paklailla ja seiniä tasoitella, mutta onneksi iso osa niistä on jo peitetty.

Vaikka muutto tapahtuikin jo maaliskuussa, on opinnäytetyöni vienyt suurimman osan ajastani eikä uuden asunnon laittamiselle ole yksinkertaisesti jäänyt aikaa. Nyt onneksi jo helpottaa, joten pääsen tekemään ne tylsimmät hommat alta pois. Sormia jo hirveästi syyhytää päästä sisustamaan, mutta ennen seinien maalausta se ei onnistu. Kuviakin on toki luvassa, kunhan siihen pisteeseen päästään.

Niin, ja sunnuntaina juhlitaan tietysti äitejä.

Pitkäturkki

2011-05-03T13:15:00.001+03:00

Viimeaikojen merkit viittaisivat vähän siihen, että Liina olisikin pitkäkarvainen devoni. Devoneissa esiintyy yllättävän paljon pitkäkarvaisuutta ja se ilmenee eri tavoin: hyvin tuuheana ja tiiviinä pörröturkkina, normaalia hapsuisempana (shaggy) turkkina tai sitten kuten Liinalla eli runkokarvaa ei ole juuri ollenkaan, mutta korvat, häntä ja jalat ovat sitäkin karvaisemmat. Hännän ja raajojen karvaisuuttahan tuomari ihmetteli viime näyttelyssä Kirkkonummella.

Jos tämä pitää paikkansa Liinan kohdalla eikä sille kasva tämän täydellisempää karvoitusta (tyttöhän on vasta puolivuotias), ovat meidän kissanäyttelyt ohi. Pitkäkarvaisuus on nimittäin hylkäävä virhe devoneilla. Kissanäyttelyt ovat kuitenkin niin toissijainen juttu, että niiden loppuminen ei todellakaan haittaa, sillä Liina on muutoin aivan täysi kymppi!

Hiirenkorvat höröllään

2011-04-30T19:20:00.002+03:00

Ihana kevät!

RIEMUKASTA VAPPUA KAIKILLE!

Pupuja, kukkoja, kanoja, suklaamunia. Sehän on...

2011-04-23T17:12:00.000+03:00

Illustration: Helen Dardik

Arvonta naapurissa

2011-04-18T22:28:00.001+03:00

Osallistukaa Sisustuskärpäsen arvontaan, minäkin osallistuin. :)

Lemmikkejä messuhallin täydeltä!

2011-04-14T22:37:00.000+03:00

http://web.finnexpo.fi/

Ihanaa, pitkään odottamani Petexpo on taas tulevana viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa! Jee, meitsi menee! :D

Pääsiäispäivänä telkut auki!

2011-04-12T11:11:00.001+03:00

Bongasinpas tällaisen ohjelmauutuuden nimeltä Designraati. Ohjelma tulee sunnuntaina 24.4 eli pääsiäispäivänä klo 19.45. Näin TV2:n sivuilla ohjelmasta sanotaan:

Designraati on YLE Teeman raatien uusi tulokas, Runoraadin pikkusisar. Esineiden muotokielelle pisteitä antavat antiikin sekatyömies Wenzel Hagelstam, kokemuksellinen kaupunkikonsultti ja taiteilija Meiju Niskala, markkinointipäällikkö ja Raptorin jäsen Jussi Jufo Peltomaa sekä kriitikko ja kuraattori Kaj Kalin.

Tavaroiden kanssa tanssii esittelyvideoissa Vera Nevanlinna. Kaikki ohjelmassa käsiteltävät tuotteet ovat Suomessa muotoiltuja. Ohjelmassa kysytään muuan muassa, että tuottavatko nämä esineet iloa, tekevätkö ne maailmasta paremman tai jostain toisesta esineestä tarpeettoman?

Itse ainakin aion tämä katsoa, kuulostaa mielenkiintoiselta ja ennen kaikkea uudelta.

Rosmariinia ja timjamia

2011-04-08T16:31:00.001+03:00

webtvwire

Arkipäivän ihana valopilkku ja hengähdystauko on ollut TV1:n brittiläinen dekkarisarja Puutarhaetsivät (Rosemary & Thyme). Olen aina pitänyt laadukkaista, asiallisista birittisarjoista, joissa ei kohelleta tai möykätä. Puutarhaetsivät on juuri tällainen helmi ja kaiken lisäksi upeita puutarhoja vanhoine idyllisine taloineen on ilo katsella.
Olen varmaan ollut edellisessäni elämässäni britti jossain pienessä maalaiskylässä omine maatiloineen ja puutarhoineen.

Nyt haetaan sataa ja yhtä ideaa

2011-04-03T22:41:00.001+03:00

www.forma.fi

Minun piti ostaa Kotivinkin 101 ideaa -lehti, mutta jostain syystä homma venyi ja venyi ja nyt on jo uusi lehti myynnissä ja vanha mennyt.
Olisiko kellään yhtä ylimääräistä kappaletta josta voisit luopua tai tiedätkö, mistä lehti nro 1 voisi vielä löytyä? Kirpparit ja divarit varmaan ovat aika vahvoilla tässä, mutta ajattelin kokeilla ensin näin blogin kautta ennen kuin suuntaan kentälle.

PS. Musta tuntuu, että tuolla on menossa arvonta. ;)

Maalilinja häämöttää

2011-03-28T22:19:00.001+03:00

Opinnäytetyöni on enää muutaman viikon päässä valmistumisestaan, joten siihen saakka pitää vähän odotella kunnollisia postauksia. Onneksi loppu jo häämöttää ja sitten voinkin vähän hengähtää. Siihen asti tulee todennäköisesti päivitettyä blogia enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Sorry!

Vesi kiehuu!

2011-03-21T11:10:00.000+02:00

Vanha (ruma) vedenkeittimeni meni rikki (jes!) ja uusi on nyt hankintalistalla. Markkinoille on tullut todella paljon hyvännäköisiä keittimiä, nyt pitäisi osata valita se kivoin. Dualitilla, Kenwoodilla ja De´longhilla on ehkä itseäni eniten miellyttävät mallit, mutta saatavuus ja hinnat voivat olla kiven alla. Tässä kuitenkin netistä poimimiani helmiä:

http://www.kenwoodworld.com/

http://www.dualit.com/

http://www.delonghi.com/

Kenwoodin valkoinen KMix -keitin miellyttää tällä hetkellä eniten ja tietääkseni sitä saa mm. Stockalta. Hinta tosin taitaa olla aika tyyris.

Muutto viittä vaille valmiina

2011-03-20T13:15:00.000+02:00

Nyt on suurin urakka takanapäin, kun eilen lähdimme muuttoauton kanssa tyhjentämään vanhaa asuntoa. Kyllä sitä tavaraa on vaan niin paljon, vaikka asunto olikin pikkuinen. Apua minkälaista olisi, jos pitäisi muuttaa vaikka 200 neliön omakotitalosta uuteen! Minen kestäisi. Onneksi saimme muuttoavuksi siskoni ja hänen miehekkeensä, sillä muutosta ei olisi tullut yhtään mitään ilman heitä. Vielä pitää käydä tekemässä loppusiivous, mutta muutoin asiat ovat oikein hyvällä mallillaan ja pääsen tekemään uuteen asuntoon pintaremonttia, kunhan pääsen opinnäytetyöni ääreltä irtautumaan. Sen jälkeen alkaakin sitten se kaikkein kivoin osuus eli sisustaminen!

Pahoitteluni vielä kuvatonta postausta. Varmasti saatte nähdä ennen-ja-jälkeen -kuvia sekä tuunauksia sisustusprojektista myöhemmin, kunhan siihen pisteeseen päästään. :)

Kellään nurkissa ylimääräisiä kalusteita?

2011-03-15T14:55:00.002+02:00

Muutto alkaa olla edessä ja kun pienestä kämpästä muuttaa selvästi isompaan, on yhtäkkiä pulaa kalusteista. Uudessa asunossa ei ole kuin yksi komero eikä mitään säilytyskalusteita tai vaatekaappeja. Siksi kysynkin teiltä blogini lukijat, mahtaako kenelläkään olla mitään sellaista tavaraa tai kalusteita, joista haluaisitte päästä eroon? Kaapit, hyllyt ja laatikostot tulisivat tarpeeseen ja mieluiten valkoisina tai sitten esim. puisina, jotka voisi maalata.

Harmittaa pirusti kun menin missaamaan Huuto.netistä löytämäni Ikean Bestå -sarjan kaapistot, joten kys. sarjan kalusteista otan mieluusti tarjouksia vastaan, mutta kaikki muutkin noteerataan. Myös jotain vaihtokaupan tapaista voin ajatella. :)

Upeat Rakastettavat Kauneuskisaajat

2011-03-14T14:34:00.007+02:00

Lauantaina käväisimme URK:in kissanäyttelyssä Kirkkonummella. Tällä kertaa mukanamme tuli Sitruuna Epun kanssa. Päivä sujui kuten aina ennenkin: ell. tarkistus, häkkien putsaus ja sisustaminen, jutustelua, odottelua, arvostelu, odottelua, kaupoissa kiertämistä, jutustelua, odottelua. Liina oli alkuun vähän hermostunut ja ujosteli, mutta kun hälinää päästiin seuraamaan hetki sylissä rauhassa kierrellen, alkoi alkujännitys helpottaa. Tapasimme blogituttujakin, kuten mm. Wilma-abessinialaisen.

Tuomarina tällä kertaa oli Marteinn Tausen, joka oli todella mukava ja käsitteli kissoja nätisti. Oli myös kiva kuulla palautetta Liinasta, kun edellisellä kerralla SUROKin näyttelyssä Lahdessa tuomarilta ei paljon sanoja irronnut. Tässä Liinan arvostelu:

Tyyppi: Promising size and body proportions
Pää: Rather short wedge with rounded forehead and flat skull
Silmät: Expressive, good size and shape
Korvat: Rather large and broad at base, well set
Turkki: Still developing, curly on tail and legs
Häntä: Long, well covered with hair
Kunto: Excellent
Yleisvaikutelma: Promising young female, good temperament
Arvostelutulos: Ex 1

Marteinn nauroi Liinan pörheköistä häntää ja sanoi, että tässä on devonilla maine coonin häntä! No onhan se huvittavaa, kun pienessä kissanpojassa ei ole karvaa vielä juuri nimeksikään, mutta häntä on mitä tuuhein. ;)
Turkki on kuitenkin alkanut kasvaa hyvin ja on seuraavassa näyttelyssä toivottavasti jo parempi. Pääsimme tuomarin paras -valintaan, mutta paneelipakan vei burmapentu, joka myös voitti paneelissa oman kategoriansa.
Miedän piti mennä huhtikuussa RUROkin näyttelyyn, mutta tuli esteitä, joten seuraavaksi tähdätään varmaankin SUROKiin Espooseen heinäkuussa tai mahdollisesti jo aikaisemmin Ery-Sydiin Hyvinkäälle kesäkuussa.

Kiitos Sitruunalle kuvasta!

Retroa kissoille

2011-03-10T11:00:00.003+02:00

Kuvat: zooplus.fi

Kissoille oma pallotuoli Zooplussasta! Ihan style pallura.

Sadonkorjuu

2011-03-06T14:12:00.000+02:00

Liina ei välittänyt ruohosta yhtään. Bella sen sijaan yritti raivoisasti päästä laidunnuspuuhiin ennen aikojaan ihan joka välissä. No, ruohon ollessa valmis sitä sitten syötiinkin. Ja tietysti oksennettiin. Kissan elämää.

Me muutetaan

2011-03-05T19:10:00.001+02:00

Ihan hävettää, kun blogin päivittäminen on jäänyt kaiken muun hommailun alle. Opinnäytetyö vie oman aikansa ja sen lisäksi me muutetaan ihan kohta. Meistä tulee helsinkiläisiä - vihdoinkin! Ihanaa päästä sisustamaan uutta kämppää ennen kaikkea siksi, että edelliseen verrattuna meillä on uudessa kodissa ruhtinaallisesti tilaa ja kaiken lisäksi parveke. Jee!

Huomenna tulee uutta juttua ja kuviakin.

Kantiksesta

2011-03-01T14:22:00.007+02:00

Stockan kanta-asiakaslehdestä bongasin aika mielenkiintoisen uutuuden, biohajoavat kynät:

Ja taas löytyi yksi uusi ilmankostutinmalli, AIR-O-SWISS U650 Ultrasonic, joka on myöskin sieltä enemmän muotoillusta päästä. Ei ihan rumilus, mutta ei todellakaan vedä vertoja edellisille listauksilleni:

Molemmat kuvat sakannattu PREMiERE -lehdestä.

Iloinen yllätys ja nöyrä kiitos!

2011-02-27T18:00:00.005+02:00

Kiitos Jennille ihanasta tunnustuksesta! Tämä tuli aivan yllättäen ja puun takaa, mutta miten iloinen mieli siitä tulikaan. Tässä kysymykset ja vastaukset:

1. Milloin aloitit blogisi?
Aloitin blogini 7.2.2009

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan blogissani kissoistani, designista, kirpputorilöydöistä ja kaikesta siitä, mitä näen, koen ja teen elämässäni ja asioista, jotka koen tärkeiksi.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Blogini ei ehkä eroa kovinkaan paljon muista samoja aiheita käsittelevistä blogeista, mutta antaa ikkunan valmistuvan muotoilijan elämään. Kissoista pitävät taas saavat kurkistaa kahden kikkurakarvan touhuilua.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Netin ihmeellistä maailmaa selaillessa ja useita blogeja seuraillessa syttyi kipinä myös oman blogin aloittamiseen. Jälkeenpäin on ollut hauska lukea omia vanhoja kirjoituksia ja muistella menneitä tapahtumia.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Olla aktiivisempi päivittäjä ja ottaa parempia ja kauniimpia kuvia. Omia DIY juttuja olisi myös kiva kehittää blogini lukijoiden iloksi.

Haluan lähettää tämän tunnustuksen eteenpäin Maunolle ja Epulle: blogia on ihana seurata ja todella nautin poikien touhuista, kiitos siitä ja olkaa hyvät!

Kevätkylvöt

2011-02-27T17:23:00.003+02:00

Ihanat kevätaurinkoiset päivät innostivat aloittamaan kevätkylvöt: ohraa kissoille. Nyt vain pitäisi saada katit pidettyä erossa viljelmältä ennen varsinaista sadonkorjuuta. Auringonpilkut ovat saaneet aikaan muuttoliikettä patterien päältä ikkunalaudoille ja olohuoneeseen. Ei varmaan kestä enää kauan kun Bella alkaa taas hinkumaan ulos.
Liinan silmä on jo kirkas ja täysin terveen oloinen, mutta huomenna mennään vielä loppukontrolliin Apexiin.

Syy selviää

2011-02-21T13:07:00.000+02:00

Vaikka huono-onni onkin seurannut allekirjoittanutta kissa-asioissa, hyvä uutinen on se, että sain ajan silmälääkärille aamupäiväksi. Silmässä todettiin iriitti eli värikalvon tulehdus ja silmänpaine oli normaalia alhaisempi. Saimme uusia lääkkeitä ja kontrolliin mennään viikon päästä ellei tila huonone ennen sitä, siinä tapauksessa heti uudestaan vastaanotolle. Syyksi tälle arveltiin ulkoista traumaa eli juurikin esim. vauhdikkaan leikin aiheuttamaa osumaa tai sitten bakteeria. Ei siis ainakaan herpestä, kuten jo ehdin uumoilla.

Liina voi silmästä huolimatta oikein hyvin: ruoka maistuu, virtaa riittää ja hiekkiksellä käydään normaaliin tapaan. Bella nauttii raukeista unituokioista patterien lämmössä ja välillä otetaan painimatsia Liinan kanssa, toivottavasti jatkossa kuitenkin hiukan varovaisemmin. ;)

Silmäpeliä

2011-02-20T11:20:00.000+02:00

Liinalla on silmävaivoja.
Lauantaina vasen silmä oli tyttösellä sirrillään ja vilkkuluomi oli osittain työntynyt silmän päälle. Ajattelin heti, että nyt on Bella leikin tiimellyksesä sohaissut Liinaa silmään, mutta täyttä varmuutta en tietenkään asiaan saanut. Piti sitten varata aika päivystykseen.

Silmän pinnassa ei näkynyt mitään vauriota eikä selitystä löytynyt, ainostaan limakalvot punoittivat. Sain silmätippakuurin, joka aloitettiin toki heti illalla. Tänään sunnuntaina silmä näyttää entistä huonommalta: kun se eilen vielä oli vain sirrillään, nyt se on jo ihan sameakin. Voi voi, ei auta muu kuin mennä heti huomenna silmäspesialistille. Ehdin jo soittaa monet ell:it läpi, kun yllättäen maanantaille ei ole aikoja tai sitten silmälääkärit ovat lomalla/ sairaana/ tms. Toivottavasti huomenna heti aamulla tärppää ja päästään hoitoon.

Miksi taas pitää mennä näin!? :(

Mahtilöytöjä

2011-02-18T14:24:00.001+02:00

Kirpputorit ovat kyllä ihan mahtavia paikkoja aarteenetsinnälle, kuten olen moneen kertaan aikaisemmin blogannutkin. Viimeisimmät mahtilöydät ovat olleet 8 kpl Finlaysonin pöytätabletteja, kaikki neljällä eurolla.

Hieno löytö, mutta varsinainen aarre oli muutama viikko sitten Nokian 2730 -puhelin kahdella kympillä. Vanhempi nainen joka kännyä myi, sanoi puhelimen olleen käytössä vain hyvin lyhyen aikaa (mikä näkyy: ei oikeastaan minkäänlaisia kulumisen jälkiä pinnoissa), sillä hän ei oikein tahtonut nähdä sen pieniä näppäimiä eikä tekstarien kirjoittaminen onnistunut samasta syystä. Känny on uutena about 80 euron arvoinen.

Vanha kännykkäni toki toimii vieläkin, mutta sen näyttö oli särkynyt (joo joo, mitäs olen mämmikoura) ja aloin jo uumoilemaan sen käyttöajan olevan aikalailla tiensä päässä. Vanha känny toimii nyt kuitenkin varapuhelimena siltä varalta, että joku perheen kännyistä irtisanoo itsensä (joka on kerran aikaisemmin tapahtunut ja mahdollisimman huonolla hetkellä tietenkin!).

Kaikille ystäville:

2011-02-14T19:03:00.000+02:00

Pitäis päästä

2011-02-12T21:48:00.002+02:00

...taas Ikeaan. Kivannäköisiä uutuustuotteita bongasin nettisivuilta. Kaikki kuvat: Ikea.

Hauskoja puusilakanoita tyylikkäänä harmaana...

...tai lempivärissäni vihreänä.

Näillä ostoskärryillä kelpaisi kuljettaa isompaakin kuormaa.

Kevään lisääntyvä valo alkaa pakottaa viherpeukaloa. Näistä voisi aloittaa:

...ja näillä jatkaa lumien sulettua:

Hyvän mielen kissavideo

2011-02-08T18:11:00.001+02:00

Tällainen löytyi YouTubesta. Laadukas kuvaus, hieno musiikki ja kissanpennun riemukas energia saa hyvälle tuulelle. Kävelen loppupäivän hymyssä suin!

Kissanomistajan kuvitetut tempaukset

2011-02-07T12:01:00.005+02:00

Suomalaisen alennusmyynnistä löytyi ihan must kirja, Simonin kissa (Simon´s cat) by Simon Tofield.

Kuva: http://www.simonscat.com/book_fi.html

Alla video, joka muistuttaa kovasti Bellan aamuista käytöstä (okei, lukuunottamatta sitä pesäpallomailaa)

Poseerausta

2011-02-06T22:31:00.003+02:00

Tässä lupaamani kuva Liinasta SUROKin kissanäyttelyssä Lahdessa 29.1.2011

Kaikki kunnia kauniista kuvasta kuuluu Heikki Siltalalle, kiitos!

Treffit Herra Kickeroon kanssa

2011-02-04T11:46:00.003+02:00

Saimme Sitruunalta Kong Kickeroon testattavaksi. Olin aikaisemmin tehnyt pieniä kissanminttunyttyröitä Bellalle leikittäväksi, mutta ne osoittautuivat kaikki aivan liian pieniksi kunnon retuutukseen. Kissanminttu osuu ja uppoaa Bellaan, mutta ei vielä Liinaan. Hra Kickeroosta tuli hitti oitis! Kuvat puhukoon puolestaan:

Mikäs tämä on?

*Nuusk, nuusk*

*Täp, täp*

Kimppuun!

Kuole, kuole!

Samaan syssyyn piti tujuuttaa myös vähän Liinaakin

Iittalan uutuuksia

2011-02-02T23:09:00.003+02:00

Aika kivoja purnukoita Iiittala on ottanut uudelleen tuotantoon Kaj Frankin juhlavuoden kunniaksi. Kaikki muut värit terrakottaa ja tummansinistä lukuunottamatta sopisivat omaan värimaailmaani ja ottaisin mielelläni jokusen keittiöön tai muuten vain säilytykseen kotiini. Läpinäkymättömyys on etu joissain tapauksissa, mutta eivät nämä kyllä Jarseja voita kauneudellaan.

Kuva: finnishdesignshop.fi

Myös Klaus Haapaniemi on kuvittanut uuden sarjan nimeltä Korento. Kauniita kuvioita ja tuovat mieleeni vähän vanhanaikaiset mummolan astiastot, mutta hyvällä tavalla kuitenkin. Itselleni en näitä kuitenkaan värien puolesta kelpuuttaisi (jostain syystä en pidä oranssista...).

Kuvat: iittala.fi

Ikisuosikistani Kartiosta on nyt tullut uusi kukkavaasi. Tyylikkään simppeleitä, kuten kaikki tuoteperheen muutkin osat. Kissataloudessa kaikki lasiesineet ja -vaasit tosin ovat aina vaarassa ja siksipä ainakin kaatumisherkimmät ovat saaneet jäädä kauppoihin. Kuinkahan ohuita nämä ovat?

Kuva: iittala.fi

Ateena aamu -lasikello onkin sitten allekirjoittaneelle ihan uusi tuttavuus. Kuplia muistuttava lasimobile, mutta voiko tämä tosiaan kestää? Pelkäisin koko ajan, että vähänkin voimakkaampi tuulenvire tai ilmavirta murskaisi killuttimet alta aikayksikön, puhumattakaan kissoista.

Kuvat: iittala.fi

Mitä mieltä te muut olette?

Liinan ensimmäinen kissanäyttely

2011-01-30T16:51:00.004+02:00

Eilen oli jännä päivä, kun koitti Suomen Rotukissayhdistyksen näyttely Lahden Messuhallissa. Herätys tapahtui jo kello viisi ja auton nokka osoitti Lahtea klo 7.45, perillä olimme vähän yli aamukahdeksan. Eläinlääkärintarkastuksen ja alkuilmoittautumisen jälkeen alkoi häkin etsintä, tavaroiden purkaminen, häkin putsaus ja sisustus. Tuttujakin oli paikalla: Sitruuna Epun kanssa, Liinan kasvattaja Reine Liinan emon Lolan kanssa, Bellan kasvattaja Tuija, SUREX -foorumilaisia, DERE -foorumilaisia sekä monia muita jo aikaisemmin kissanäyttelyissä taapaamiani ihmisiä.

Alkujärjestelyjen jälkeen häkki oli valmiina ja Liina sukelsi sinne vähän hämillään, mutta kuitenkin kiinnostuneena. Aikainen aamuherätys teki tehtävänsä ja kohta Liina vetäytyi nukkumaan viltin alle kuumavesipullon viereen. Hallissa oli yllättävän viileää, joten kuumavesipullo tuli todella tarpeeseen. Kun tuomarointi alkoi lähestyä, otin Liinan syliin ja kävelin rauhallisesti ympäri näyttelyä totuttaakseni pikkuisen hälinään. Aluksi Liina pelkäsi ja tärisi ottaessani sen ulos turvallisesta häkistä, mutta rentoutui nopeasti kun hän huomasi, ettei mitään pelottavaa tapahdu ja sylissä on mukavan lämmintä.

Tuomarillepääsyä jouduttiin odottelemaan iltapäivään, mutta siinä yhden aikaan koitti Liinan vuoro. Näyttelyn ihmis- ja kissamäärä alkoi jo olla niin tuttua juttua, että Liina ehti jo nukahtaakin syliini ennen tuomarointia. Tuomarina tällä kertaa toimi venäläinen Vera Vasilieva, joka oli harmillisen vähäsanainen kuulemma kaikille arvostelemilleen kissoille, mutta se vähä mitä hän sanoi Liinasta, oli onneksi positiivista. Liina esitteli itseään nätisti, vaikka toki vähän jännää olikin.
Tässä Veran arvio:

Tyyppi: A little bit light body, medium long slender legs
Pää: Short wedge, good profile, good chin
Silmät: Oval large, ex blue colour
Korvat: Large, good placement
Turkki: Full coat, waves are not ready yet
Häntä: Ex shape, in proportio to the body
Kunto: Excellent
Yleisvaikutelma: Promising girl
Arvostelutulos: Ex1

Saimme hienon ruusukkeen hienolle tytölle ja allekirjoittanut oli tietysti pakahtua ylpeydestä. Niin reippaasti ja mallikkaasti ensimmäinen näyttely sujui. Kotimatka alkoi puoli seitsemän aikaan illalla väsyneenä mutta onnellisena, Liinan nukkuessa koko matkan sylissäni. Bella oli näyttelyn aikana kotimiehenä pitämässä taloa pystyssä ja äänekäs tervetulokonsertti alkoi oitis kun saimme oven auki. Bella siis antoi meidän ihmishölmöläisten kuulla kunniamme oltuamme koko päivän poissa.
Seuraavan kerran pääsemme toivottavasti näyttelemään maaliskuussa Kirkkonummelle Uudenmaan Rotukissayhdistyksen kissanäyttelyyn.

Kuvia tuli otettua luvattoman vähän, mutta toivottavasti kohta saadaan muutamia erittäin hyviä otoksia Liinasta näyttelyssä toiselta taholta. ;)

PS. Lola valmistui Championiksi! Onnea Reine!

Uusia haukkupohdintoja

2011-01-27T18:04:00.002+02:00

Viimeaikoina unelma omasta koirasta on todella saanut vahvistuksen mielessäni ja kyllä jossain vaiheessa semmoinenkin on saatava.
Edellisen koirapohdintani jälkeen olen löytänyt uuden rotuihastuksen, alunperin tsekkiläistä alkuperää olevan prahanrottakoiran (tai prazský krysarík). Rotu on vielä kovin harvinainen suomessa ja kasvatus vasta alkamassa, mutta kiinnostus rotuun on kasvamassa kovaa vauhtia.

Jostain syystä tällaiset pikkuiset rääpäleet vetoavat minuun aivan täysillä ja lujaa!

Kuvat: Pomchih -kenneli

Mustavalkoista

2011-01-22T22:12:00.001+02:00

Kävin katsomassa Suomen Valokuvataiteen museossa Pentti Sammallahden näyttelyn. Upeita valokuvia, jospa joskus osaisi kuvata yhtä taidokkaasti itsekin.

Kaikki kuvat: Pentti Sammallahti

Kilpailun kirkkain voittaja

2011-01-17T13:33:00.001+02:00

Edellisestä postauksesta jäi puuttumaan yksi myöskin ihan varteenotettava vaihtoehto sieltä edullisemmasta hintaluokasta, nimittäin Honeywellin versio ilmankostuttimesta. Ei huonompi, mutta toisaalta mikään ei vedä vertoja ilmankostuttimien ylivoimaiselle kaunottarelle, PlusMinusZeron donitsille. On se vaan niin tyylikäs että! Tämän ottaisin heti itselleni.

Kuva: PlusMinusZero

Kuva: 100percentdesign.net

Täällä voi katsella hyviä esittelyvideoita kostuttimesta.