Apple blossom time

Pihamaalla kukkii omena...

...ja kirsikka

For the love of stop motion

Kaikkien aikojen suosikkielokuviini kuuluvat Tim Burtonin ohjaamat stop-motion animaatiot Painajainen ennen joulua ja Corpse bride.

Sain huomata eilen netissä surffaillessani, että nyt on yhdestä lempikirjastani tehty juuri tällainen samanlainen animaatio: Neil Gaimanin Coraline sai ensi-iltansa amerikoissa helmikuussa ja Suomessa nukkeanimaatio nähdään 5. kesäkuuta. En malta odottaa!

Kuva: AllMoviePhoto.com

Tyylinä stop-motion-animaatio on huikea, sillä suurimmaksi osaksi kaikki hahmot, miljööt, tavarat, rakennukset, yms. tehdään käsin viimeistä yksityiskohtaa myöten. Voitte vain kuvitella, kuinka kiehtovaa se on nukkekoteja harrastavan allekirjoittaneen mielestä (enpä ole tainnut mainita tästäkään aiemmin...).

Sitä kaikkea on vaikea pukea sanoiksi tässä ja nyt, joten suosittelen lämpimästi vierailua elokuvan nettisivuilla (ks. linkki alla).

Ja sitten jotain aivan muuta. Tänään sain vihdoinkin tehtyä jotakin kivaa pelkän köllöttelyn sijaan. Ompelin Tilda -kirjan ohjeilla lintusen, mutta siltä puuttuu vielä nokka, joten otan kuvia heti sen valmistuttua.

Huomenna olisi suunnitelmissa käydä katsomassa Design forumin Vuoden nuori muotoilija -näyttely, nyt alkavat olla siihen viimeiset hetket. Huomiseksi on luvassa sadetta, joten pitää nyt katsoa miltä huomenna näyttää vai jäänkö mieluummin kotiin.

KLIK

Coraline

Sunnuntain perinteinen

...Kirpputorikierros tuotti tulosta. Löysin neljä pientä 10cm x 15cm muumitaulua.

En ole tainnut kertoa, että olen suuri muumifani ja rakastan Tove Janssonin kirjojen alkuperäiskuvituksia, tietenkin Janssonin itse piirtämiä. Paikkaa en ole vielä näille päättänyt.

Samalta reissulta löysin kotiin myös yhden isomman taulunkehyksen, kokoa 24cm x 30cm, pienen juomalasin ja pakastusrasian. Nämä kaikki kolme olivat ota ilmaiseksi -laatikossa. :)

Iltapäivä taiteen maistereiden seurassa

Kävin tänään katsastamassa Taideteollisen korkeakoulun Masters Of Arts 2009 -näyttelyn. Mielenkiintoisia innovaatioita ja hienosti toteutettuja tuotteita, joista osan olisin voinut ostaa saman tien kotiini ja osaa taas en ymmärtänyt lainkaan.

Kahviossa oli hauska taidekasvatuksen osaston piste, jossa sai haistella purkkeihin laitettuja tuoksuja ja kirjoittaa niistä syntyvät mielleyhtymät ja tunnelmat vihkoon ylös. Ymmärsin, että vastaukset tulevat olemaan osa jotakin isompaa tutkimusta.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoisia töitä, joita kannattaa käydä katsomassa jos yhtään on asiasta kiinnostunut. Näyttely päättyy maanantaina 25.5, joten kannatta pitää kiirettä.

KLIK
Masters Of Arts 2009

Taponlehtiä

Kirsikkapuumme juurella taponlehdet ryöppyävät kauniina mättäänä.

Lomalle opiskelijan mieli

Nyt se sitten alkoi, kesäloma! Tai no, ei nyt ihan koko kesän loma vaan runsaan kahden viikon hengähdystauko ennen kesäduunin alkamista kesäkuun 1. päivä. Pääsen vihdoin hengähtämään oikein kunnolla, ihanaa. Kesän toinen lomarupeama onkin sitten näillänäkymin koko heinäkuu.

Kovasta etsimisestä huolimatta en kuitenkaan löytänyt mitään yksinkertaista keinoa lisätä omiin kuviin vesileimaa, joten ei parane kuin postailla niitä ilman sitä tai vaihtoehtoisesti käydä joka ikinen blogikuva läpi photarilla ja liittä niihin vesileima (urakka ei tosin houkuttele hirveästi...)

JOS minulla olisi Mac, olisi kaikkien kuvien vesileimaus maailman yksinkertaisin toimenpide, mutta pahkeinen, minulla on Windows. :/

Kuvailin alkuviikosta kauniita sammalia. Ne hehkuivat kallionseinämässä niin kutsuvina ja vihreinä, että ne oli pakko ikuistaa.

Etanoiden kokoontumisajot

Kuvat omiin nimiin

Havahduin tänään teknisen muotoilupiirtämisen tunnilla miettimään, että olisi varmasti hyvä juttu liittää omiin kuviin vesileimat, eli semmoiset "copyright" -tekstit.
Ongelmana vain on se, että kuvia olen blogiini ladannut jo vaikka kuinka, ja kaikkien niiden läpikäyminen Photoshopissa, vesileiman liittäminen ja uudelleen lataaminen kestäisi ikuisuuden.

Kysymys kuuluukin: millä muulla keinolla kaikkiin kuviin saisi vesileimat ilman iän ja terveyden menettämistä ja onko sellaista konstia ylipäänsä edes olemassa?

Olisi niin helppoa vain tehdä leima, tallentaa se jonnekin ja lätkäistä yhteen kuvaan, jolloin leima siirtyisi samanaikaisesti kaikkiin kuviin. Jos joku osaisi neuvoa minua tässä, olisin todella kiitollinen!
Uusi satsi tuoreita kuviakin olisi jo odottamassa...

Äitienpäivää!

Ilma oli tänään mitä ihanin äitienpäivän viettoon ulkosalla, omassa pihapiirissä. Grilli hohkasi kuumana ja lounas oli ruhtinaallinen. Kaikille äideille (ja muillekin) vielä iloiset äitienpäivätoivotukset!

Lauantaina oli juuri sopivan sateinen päivä käydä vierailulla Mokomarketissa ja Ruoholahden Skannossa. Kaikkea ihanaa löytyi kummastakin, mutta mitään en ostanut. Ideoita sen sijaan sain sitäkin enemmän.

Ja nyt on sitten myös tehty lähempää tutkimusta Kånkenista ja Marimekon Kapselista. Kånkenissa on tosiaan aivan liian kovat ja ohuet olkahihnat, eli jos siihen päädyn, pehmusteet on ehdottomasti hankittava tai tehtävä itse. Kapseli taas oli muutoin oikein hyvä, mutta siinä on liian vähän pikkutaskuja. Marimekon toinen reppumalli, Ristomatti Ratian Buddy, taas osoittautui myös hyväksi vaihtoehdoksi, mutta sen materiaali epäilyttää. Kangas kun tuntuisi olevan lähes samaa keinokangasta kuin monet muutkin reput, ainoana erona vain triplahinta. :/ Toivottavasti (ja luultavasti) olen väärässä.

Jos jollakin on käytännön kokemuksia Buddysta, otan niitä mielelläni vastaan.

Reppumatkaaja

Kuinka moni meistä omistaa laukun tai repun? Kuinka monella on niitä monta? Kuinka moni on löytänyt sen täydellisen, juuri itselle sopivan laukun?

Minä en ole. :(

Tai olen useitakin, mutten materiaalista, joka oikeasti kestäsi pitempään kuin sen yhden vuoden.

Olen erityisesti tykästynyt reppuihin. Lyhyenä ja pienenä ihmisenä repussa on kevyempää kantaa isompikin lasti kuin retuuttaa ryhditöntä laukkua olkapäällä. Tietenkin vapaa-ajan riennot ja juhlat ovat asia erikseen, mutta arkikäytössä reppu on juuri passeli minulle.

Mutta mistä löytää se täydellinen reppu? Juuri nyt minulla on nyloninen keinokuitureppu, joka vajaan vuoden käytön jälkeen alkaa osoittamaan lopun merkkejä. Nettiä selatessani ainakin muutama potentiaalinen vaihtoehto löytyi: Fjällrävenin retro Kånken miellyttää hauskalla ulkonäöllään (ja värejäkin on useita, ei tosin puhdasta vihreää), sekä myös saman valmistajan Urban Woods, Kumera, Packer ja Campus -sarjan reput (tosin muodoiltaan aika tavallisen näköisiä Urban Woodsia lukuun ottamatta).

Kuva: Fjällräven

Kysymys kuuluukin: kuinka kestäviä ne ovat?
Voisi kuvitella, että eräretkeilyyn ja reissuamiseen suunniteltuina ne olisi valmistettu kestämään, mutta eihän noistakaan loppujen lopuksi koskaan tiedä...

Olisin niin mielelläni ostanut repun Marimekosta, mutta sopivaa mallia ja sopivaa kokoa ei ole putiikin valikoimissa.

Minulla kyllä on yksi nahkainen reppu, mutta siinä on muutama ongelma: ensinnäkin sisävuori on ratkennut (okei, korjattavissa), repun kantohihnat ovat liian kapeat niin isolle repulle ja kolmanneksi se on itse asiassa hemmetin epäkäytännöllisen muotoinen! Harmittaa, sillä nahkahan nyt olisi ehdottomasti se kaikkein pitkäikäisin materiaali. Pitäisi varmaan mennä ihan suutarille teettämään itselleni ihan uniikki, omiin tarpeisiin suunniteltu reppu.
KLIK
Fjällräven

Helpotuksen huokaus

Kamera ei ollut mennyt rikki tai oikosulkuun, vaan akku oli tosiaan yksinkertaisesti loppunut kuten vähän epäilinkin. *helpottunut huokaisu*

Siispä uusiin kuviin: viikonloppuna auringon helliessä kasvit jo kovasti puskivat lehtiä esiin, ja nyt voi jo selvästi sanoa luonnon vihertävän. Koulumatkallani havainnoin, että osalla pensaista on ihan kunnon lehdet, oletikin tuomella. Alla syreenin avautuva lehtinuppu.

Kuutamo

Kuunsirppi oli aivan uskomattoman kaunis syvänsinisellä yötaivaalla myöhään eilen illalla. Ihme kyllä, onnistuin saamaan siitä hienoja kuvia omalla pokkarikamerallani.

Hyvää vappua!