Nyt on ihan pakko ylistää arjen pelastajaani, aikaisemmin inhoamiani, mutta nykyisin rakastamiani Wettex -liinoja! Ensimmäiset kokemukseni Wettexeistä olivat koulun kuvisluokan likaiset, nuhjuiset, haisevat rätit, joihin ei todellakaan halunnut koskea pitkällä tikullakaan. Olen niistä kokemuksista lähtien parjannut Wettexejä antaumuksella ja kaikkien tunteideni huippu kiteytyi loistavasti erääseen mainokseen, jossa nainen valmisti tylsälle miehelleen illalliseksi wettexliinan miehen siitä yhtään piittaamatta ja syöden lätyn hyvällä ruokahalulla. Siis niin ällöttävää!
Remonttia tehdessäni satuin käyttämään alati äitini kahta ilmaisnäytteeksi saatua Wettexiä ja voi että kuinka käteviksi ne osoittautuivat. Ne imevät uskomattoman hyvin nestettä, ovat kestäviä eivätkä jätä pintoja märiksi, toisin kuin itsevirkkaamani rätit. Lisäksi ne ovat 100 % maatuvia, joten omatuntokaan ei pahasti soimaannu moisten käytöstä. Minusta on tullut Wettexkäännynnäinen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti