Varusteita Ponille

Pyörävarustieta on tullut katseltua netistä ja aika kivoja löytöjä olen tehnyt. XLC -niminen saksalainen pyörävalmistaja tarjoaa mm. kivan pirteitä ja varmasti käytännöllisiä pyörälaukkuja. Itselleni sopisi erityisen hyvin tämä kauppakassimalli, sillä suurin osa pyöräretkistäni suuntautuu mitä todennäköisimmin juuri kauppaan:

xlc-parts.com

Valikoimissa on myös kaksi satulalaukkumallia:

xlc-parts.com

xlc-parts.com

Ja etuvaloksi sopisi vaikka tällainen yksinkertaisen tyylikäs valkoinen lamppu axa-bastan valikoimasta:

axa-basta.nl

Ponejakin vielä...

Täällä Ruusunnuppulassa eläimet senkun lisääntyy... No ei vaineskaan, vaan ainoastaan nimen perusteella, nimittäin muutama päivä sitten sain vanhemmiltani ihan mahtavan valmistujaislahjan: Tunturin Cargo Poni 24 -pyörän! Tämä tulee niin tarpeeseen nyt uuteen asuntoon muuton myötä, kun omaa autoa ei luonnollisesti ole ja vanha pyörä aiheutti auttamattomia ranne- ja niskajumeja etukenon ajoasentonsa takia. Ponissa on siis etu- ja takapakkari ja tässä uusimmassa cargo -mallissa vielä etukorikin mukana. Kyllä nyt kelpaa lähteä kauppareissulle ja mukaan mahtuu vähän isompaa ja painavampaakin kuljetettavaa.

Kattavaa varustelua lisättiin sivupeileillä, takavilkkuvalolla ja pyörän pinnojen heijastimilla. Vain etuvalo vielä puuttuu ja hyvä uusi kypärä. Yakkay on ilahduttavasti tuonut markkinoille oikeasti hyvännäköisiä ja vähemmän noloja pyöräilykypäriä, siis vihdoinkin edes joku. Kun kypärä olisi katseenkestävä, sitä tulisi pidettyä enemmän ja luonnollisesti saisi sen tuoman turvan. Hinta vaan on taas aika kova (noin 100 euroa) verrattuna perusmalleihin. Muotoilijana kysynkin: miksi design aina maksaa niin paljon? Eikö hyvän ulkonäön ja toimivuuden pitäisi olla itsestäänselvyys?

yakkay.com

Pyörällisiä

Kevät innostaa aina pyöräilemään. Nykyinen pyöräni on ihan kunnossa, mutta olen vuosien aikana huomannut siinä suuria puutteita. Ensinnäkin, ajoasento on äärimmäisen huono vähänkin pidemmillä matkoilla. Koska pyörä on maasturimallinen, ovat istuin ja ohjaustanko aika lailla samalla korkeudella, mikä tarkoittaa ajoasennossa käytännössä etukenoa. Niskassa tuntuu ja ranteet rasittuvat kannatellessa eturuumiin painoa.

Tästä syystä olen jo kauan tykännyt Jopo -mallisista pienistä, pystyssä poljettavista pyöristä, joissa ajoasento on suora ja ohjaustanko korkealla. Pirulaisten hinta vaan on ihan älytön, vaikka olenkin valmis satsaamaan tuotteeseen, joka on hyvin tehty ja suunniteltu.

Klassinen Jopo

Kuva: http://www.helkamavelox.fi/

Toinen kiva vaihtoehto Tunturi Poni. Plussana tavarapakki edessä ja takana.

Kuva: http://www.tunturi-bicycles.com/

...tai Tunturi Chip...

Kuva: http://www.tunturi-bicycles.com/

... tai ehkäpä Yosemiten taittopyörä.

Kuva: http://www.biltema.fi/

Kaupunkipyörien ohella olen ollut kiinnostunut myös täysin päinvastaisista pyöristä, nimittäin täysjoustomaastureista. Tavallisella pyörällä ajaminen tuntuu lähinnä kidutukselta verrattuna täysjousitetun pehmeään menoon: joka ikinen kynnys, kuoppa, töyssy ja koroke tuntuu kuin poppulinnassa keveästi pompahtelisi! Ihana tunne ja niin mukava!

Näissä malleissa tosin on edelleen se etukumara asento, mutta toisaalta pehmeä meno kompensoisi ongelmaa merkittävästi ja toisaalta korkeuksien säätömahdollisuudet ovat usein laajat. Miinuspuolena ei-niin-moderni-ja-tyylikäs -ulkonäkö.

Kuva: http://www.biltema.fi/

Viimeisenä on tällä hetkellä minua ehkä eniten ihastuttava tapaus: potkulauta. Pieni, näppärä, yksinkertainen, kulkee junassa ilman lisämaksua ja voi potkutella hamekin päällä. Kävelyn helppous ja (lähes)polkupyörän nopeus, siis molempien liikkumistapojen hyvät ominaisuudet yhdessä. Tässä mallissa hinta on taas hurja, mutta muutoin se olisi juuri sellainen, josta olen haaveillutkin.

Kuva: http://www.esla.fi/

Designlehdistä poimittua

Selailin kirjastossa inspiroivia design -lehtiä ihastuksen huokaisujen säestäessä ja kuvailin joitakin hauskoja tuotteita. Ensimmäiseksi tartuin I.D. lehteen, jonka kannessa komeili Yamahan uusi ja ihanan värinen pyörä. Tämä taisi kai olla joku hybridimalli pienellä moottorilla, en nyt ihan tarkkaan muista kun kuvat veivät huomioni...

Yläkuvan pyörän sähäkkä muoto on upea...

...Ja alla olevan kompostorin ottaisin oikein mielelläni puutarhaani, jos minulla olisi sellainen.

Seuraavaksi otoksia ruotsalaisista Nordisk Interior ja Form -lehdistä.

Niin... mitäpä näihin sanoisi. If I only had the money...