31.8.2009

Syksyinen satama

Kesä ja lomat ovat takanapäin ja sunnuntai-iltana auton nokka suuntasi taas Lahteen ja opiskelujen pariin. Opiskelu alkaa virallisesti huomenna tiistaina eli tänään oli viimeinen vapaapäivä. Kävin illansuussa pienellä pyörälenkillä Vesijärven satamassa. Tuuli oli navakkaa ja pilvet taivaalla yrittivät sinnikkäästi peittää aurinkoa. Syksy on täällä.



Satamassa on ihastuttava kahvila ja sen yhteydessä pieni käsityöpuoti Ulpukka. Ihastuin vallan huopaisiin kotitossuihin, olisivat varmasti mukavan lämpimät ilmojen kylmentyessä.


29.8.2009

Sittenkin vielä...

Pitihän sitä vielä käydä äitimamman kanssa Vantaanportin Iittalan tyhjennysmyynnissä ja sain valita äidin "sponsoroimana" sieltä vielä jotakin. Päädyin kahteen Niina Aallon Hackmanille suunnittelemaan Eläinystävät -lusikkaan, kettuun ja jänikseen. Olivat niin söpöt ja sopivat jotenkin minulle. ;)


28.8.2009

Kaakattava herätys

Heräsin aamulla kummalliseen kailotukseen. Unimaailmasta hetken toettuani tajusin hanhien elämöivän pellolla. Ja niinpä: satamäärin valkoposkihanhia oli leiriytynyt juuri keskiviikkona sängeksi puidulle pellolle ja lisää tuli. Kyllä se syksy vaan jo kovasti ilmoittelee itsestään, mutta minua se ei haittaa, päin vastoin. Syksy on lempivuodenaikani!


..........................................................................

Asiasta toiseen, moni My Iittala -yhteisöön kuuluva sai tiistaina säköpostiin uutiskirjeen Vantaanportin lopetettavasta myymälästä, jossa kaikki tuotteet myydään 40% alennuksessa. Lomalaisena päätin kerrankin mennä paikalle ajoissa tarkastamaan valikoiman ja mahdollisesti rohmuamaan kaikkea kivaa. No ajoissa olin, mutta niin oli moni muukin. Liikkeen ulkopuolella oli populaa jonottamassa ja kun ovet vihdoin aukesivat, oli tungos aivan mieletön. Asiaa ei helpottanut se, että liike on pieni ja käytävät astiapinojen välissä todella kapeat. Ensimmäisten minuuttien aikana henkilökunnan piti mennä ovelle rajoittamaan sisäänpyrkijöitä ja koska kassoja oli vain kaksi verrattuna siihen ihmis- ja ostosmäärään, voitte vain kuvitella jonoja. Siis ihan todella: jonotin kassalle about kaksi tuntia!

Jotkut luovuttivat tajuttuaan kassojen hitauden, mutta koska mnulla ei ollut mihinkään kiire, ehdin hyvin odotella pitempäänkin. Totesimme siinä parin rouvan kanssa, että eivät ole näemmä ennen järjestäneet tällaista alenusta, kun kaikki oli niin huonosti organisoitu. Kaikkein eniten hämmästytti se, että astiat pakattiin huolellisesti papereihin kassalla ja sekös hidastutti toimintaa entisestään. Olisivat vain kysyneet, että kuinka hyvin tarvitsee pakata vai tarvitseeko ollenkaan ja tyrkänneet ostokset asiakkaalle ja seuraavaa kehiin. Olisivat voineet järkätä pöytiä vaikka liikkeen ulkopuolelle niin, että asiakkaat olisivat voineet pakaa itse ostoksensa fylleihin jos siihen olisi ollut tarvetta. Jos tämä tuntui hurjalta, en uskalla edes kuvitella minkälaista on Stockmannin Hulluilla Päivillä!

Joka tapauksessa ajattelin ensin ostaa vaikka mitä, mutta alennuksesta huolimatta eniten himoamilleni tuotteille jäi hintaa sen verran, että totesin pärjääväni ilmankin tai että minulla ei loppujen lopuksi ollut käyttöä/ paikkaa niille. Ostin kokonaista yhden paketin vihreitä pellavaisia serviettejä/ tabletteja, jotka nekin olivat viimeiset kappaleet (voi käyttää kumpina vain, vaikka itse teenkin niistä ehkä keittiöpyyhkeitä, saa nyt nähdä).

Vaikka kovasti pidänkin Arabian ja Iittalan astiastoista, muistutin itseäni nyt ensi viikolla koulussa alkavasta keramiikkakurssista. Siellä ja varmasti koko tulevan lukuvuoden aikana minulla on mahdollisuus suunnitella ja tehdä kokonainen astiasto ihan A:sta alkaen itse, joten niillekin pitää jättää tilaa astiakaappiin. ;) Sitä kurssia olen odottanut kovasti ihan alusta asti.

9.8.2009

Kirsikoita

Helteinen iltapäivä innoitti tekemään kävelylenkin Vantaankosken rannan pitkospuita kiertäen. Retkellä löysin kaksi tattia jotka paistoin kotona. Nami! :D Otin niistä kyllä kuviakin, mutta äitini vanha työkamera osoittautuikin odotettua huonommaksi ja kuvista tuli aivan surkeita. :/ Dammit! Taitaa olla kohta korkea aika ihan oikeasti ruveta katselemaan sitä kunnon digijärkkäriä. Edellisen postauksen kuvatkin ovat kummallisen pikselöityneitä...

No onneksi edes muutamat kuvat onnistuivat tyydyttävästi ja sain korjattua pahimmat värivirheet kuvankäsittelyohjelmalla, vaikka alla olevan kuvan sävy on edelleenkin kummallinen.


Tänään kävelin myös katolla kuin Katto-Kassinen konsanaan. Kirsikkapuumme on ollut taas jokavuotiseen tapaansa niin ahkera, että kirsikoita on kypsynyt oksat notkollaan. Oli siis sadonkorjuun aika. Puu on kuitenkin jo niin korkea, että ylimpien oksien kirsikat piti poimia katolla seisten ja kukapa muukaan siihen hommaan nakitettiin kuin se perheen pienin, ketterin ja kevyin (enkä nyt tarkoita kumpaakaan kissoistani). ;)