Lupaus on lunastettu

Edelliseen postaukseen viitaten, yhä edelleen Essien lakka on sormissa. Aivan uskomatonta, en olisi ikinä kuvitellut lakan pysyvän omissa kynsissäni viikkoa, mutta näin se vain on! Lakka ei ole lohkeillut yhtään ja upea kiilto on niissä edelleen, joskin pientä kiillon sameutta on havaittavissa aivan kynnen kärjessä. Ei ole epäilystäkään siitä, minkä merkin kynsilakkoja aijon käyttää jatkossakin, niin vakuuttava tämä kokemus on ollut. I am in love.

PS. Kuvissa kynsissä on havaittavissa lievää keltaisuutta, olin nimittäin juuri hetki sitten kuorinut ja raastanut porkkanaa. ;)

Rakastuin!

Hyvin harvoin kirjoitan mitään kauneuteen liittyvää, mutta nyt on pakko hehkuttaa uutta löytöä, nimittäin Essien kynsilakat. Näistähän on jo ehditty lukea vaikka mitä ylistyssanoja niin blogeissa kuin lehdissäkin, mutta vasta nyt itsekin päätin kokeilla niitä. Täytyy kyllä sanoa, että ovat kaiken ylistyksen ansainneet!

essie.com

Nuoruudessani tykkäsin kovasti lakkailla kynsiäni ja erilaisia lakkoja tuli ostettua ja kokeiltua tämän tästä, mutta aina ne tuppasivat menemään hirveään kuntoon viimeistään toisena lakkausta seuraavana päivänä. Harmitti aina, kun ensin käytti melkein päivän huolellisen lakkauksen tekemiseen ja sen kuivatteluun (laitoin perfektionistina aina useamman kerroksen täydellisen lopputuloksen saamiseksi ja kiiltävän päällyslakan vielä kaiken kruunuksi), ja sitten jo seuraavana päivänä sain pettyä lakan laatuun ja pysyvyyteen. Lukiossa myös lakkailin jonkin verran, mutta jatko-opintojen aikaan homma jäikin jo ihan tyystin hyvin selkeän syyn takia: käsillätekijän sormet ja kynnet olivat todella kovassa käsittelyssä päivittäin, joten sellaisessa menossa ei mikään lakka olisi pysynyt. Nyt sairaslomalaisena on ollut aikaa taas innostua vanhoista intohimoista, joten olin todella mielissäni tästä Essie -löydöstä. Minunhan piti taannoin ryhtyä jopa kynsiteknikoksi, mutta suunnitelma lopulta kariutui erinäisten syiden takia. Hommasta jäi kuitenkin palo huoliteltuihin käsiin ja kynsiin, olivathan rakennekynnet kauniit ainakin omasta mielestäni. Rakennekynsissä itseäni vain häiritsee se sitovuus ja huolto, johon tarvitaan aina ammattilainen ja tietysti rahaa. Olet siis aina jonkun toisen armoilla, mikä vähän hirvittäisi itseäni. Lisäksi rakennekynnet vahingoittavat enemmän tai vähemmän omaa kynttä (pinta täytyy aina karhentaa ennen akryylin/ geelin laittoa), mikä tietysti näkyy silloin, kun rakennekynsistä luopuu. Kestää aikansa, ennen kuin koko kynsi on kasvanut uudelleen normaaliksi. Tästä syystä tavallinen lakkaus on niin suosittua: lakat ovat edullisia, helppoja käyttää, laadukkaita eivätkä vaadi pitkää sitoutumista.

essie.com

Mutta mikä tekee nimenomaan Essien lakoista niin suosittuja? Ensinnäkin, värejä on vaikka kuinka paljon, joten varmasti jokainen löytää lempparinsa. Toiseksi, lakat kuivuvat nopeasti ja itseäni miellytti lakan koostumus: ei liian tönkköä, vaan sopivan juoksevaa, jotta levitys on helppoa eikä pelkoa klönteistä ole. Juokseva koostumus myös edesauttaa värin tasoittumista kynnen pinnalle levityksen jälkeen. Kolmanneksi, niissä on upea kiilto. Kestävyydestä en vielä osaa sanoa, sillä lakkasin kynteni vasta eilen, mutta ainakin tähän asti olen ollut aivan myyty. Hinta tietysti on aika kova (noin 14 - 20 €/ plo), mutta hyvästä lakasta kannattaa maksaa, tai sitten tilaa omansa netistä, missä Essieitä näyttäisi olevan edullisemmin tarjolla. Huomioi kuitenkin, että netin kuvissa värit ovat usein kaukana todellisesta, eli kannattaa ensin käydä vaikka Citymarketissa tai Sokoksella tsekkaamassa väri luonnossa, ja sitten vasta tehdä tilaus. Huomasin itse kaupassa, että muutama netissä ihastelemani värisävy oli aivan jotakin muuta luonnossa, eli tarkkana sen suhteen.

Ostin itselleni värilakan nimeltä Mademoiselle (aivan ihana luonnolliseen manikyyriin!), First base -aluslakan, High shine -päällyslakan ja Quick e -pikakuivattajatipat. Ostin myös kynsinauhaöljyn, mutta se ei ollut Essien, vaan Sally Hansenin.
Mahtavaa löytää näin toimivia tuotteita ja laajaa värivalikoimaa on ilo päästä kokeilemaan. Jos siis yhtään kynsilakkojen parissa puuhailu kiinnostaa, suosittelen lämpimästä kokeilemaan Essieitä!

Ei selvinnyt

Kovasta yrityksestä huolimatta pelargoni ei selvinnyt talvesta. Harmi, pidin siitä niin kovin, mutta talven lumeton pimeys oli sille liikaa. Kasvivalokin oli lopulta ihan vääränlaista: punainen aallonpituus on hyvä kukkiville kasveille, mutta ei niinkään viherkasveille. Ne tarvitsevat enemmän sinistä aallonpituutta. Pitääpä ensi kesänä käydä uudestaan Porvoossa katsastamassa, josko uusi tuoksuvainen löytyisi samasta paikasta.

Pelastetaan pelargoni!

Taas on vierähtänyt pitkä aika viimeisestä päivityksestäni. Into bloggaamiseen on lopahtanut, mutta en halua vielä haudata tätä harrastusta. Ehkä into kirjoittaa ja kuvata syttyy uudelleen tässä kevään edetessä.

Mutta asiaan, eli ostin viime kesänä Porvoosta ihanan tuoksupelargonin ja se eli onnellisena parvekkeellani. Kun ilmat alkoivat kylmetä, otin sen sisään. Sisälläkin se eli pitkään kauniina, kunnes valon määrä alkoi dramaattisesti vähentyä ja sen myötä lehdet ruskettua ja käpristyä. Joulunpyhien aikaan huomasin sen kuitekin päivä päivältä muuttuvan yhä kituisemmaksi ja vähälehtisemmäksi, enkä voinut enää katsella toimettomana moista hiipumista. Googlailin sitten vähän ja tajusin, että pelargonille olisi pitänyt antaa lisävaloa jo syksystä lähtien ja nyt pelargonini on jo siinä pisteessä, että se saattaa kuolla ihan minä hetkenä hyvänsä. Harmittaa vietävästi, etten tajunnut etsiä pelargonien talvettamisen hoito-ohjeita tarkemmin ja aikaisemmin, niin olisin mitä todennäköisimmin välttynyt nyt alati varjostavalta kuolemanuhalta. Koska kasvi ei ole vielä täysin kuollut, päätin ostaa kasvivalon ja toivon nyt kovasti, että se jaksaisi vielä ponnistaa uuteen nousuun.

Tarve saada pelargonille lisävaloa tuli äkkiä, eikä minulla tietenkään ollut sillä hetkellä mitään sopivaa valaisimen runkoa käytettäväksi tarkoitukseen, joten rakensin vanhasta Ikean klipsikiinnitteisestä lukuvalosta, vanhasta valurautaisesta kuusenjalasta ja heinäseipäästä sopivan kokonaisuuden. Nyt voin vain toivoa, että valo riittää pelargonin pelastamiseksi. Peukut siis pystyyn!

Ränsistynyt pelargoni, mutta vähän vihreääkin sieltä vielä löytyy.

Valoa pimeyteen itse kyhätyn valaisimen ja energiansäästökasvivalon voimalla.

Parveke rakentuu pikkuhiljaa...

Vihdoinkin sain isäni kanssa parvekkeen ruman aaltopeltikaiteen peitettyä. Pohdin pitkään eri vaihtoehtoja: pellin maalaamista tai peittämistä kankaalla tai ulkoverhouslaudalla. Viimeksi mainittuun lopulta päädyttiin ja viikonloppuna rykäisimme ja hoidimme homman. Lopputulos on todella siisti ja vihdoinkin katseenkestävä, vain nuo mustat ruuvinpäät pitää töpötellä valkoisella maalilla peittoon. Parvekkeen laitto on muutoinkin viivästynyt rankasti, sillä tuli ilmi, että kahitiiliseiniä ei saakaan maalata ihan millätahansa värillä ja koko projekti lähti sen verran virallisille teille (moni muukin talomme asukas haluaisi myös maalata seinät), että nyt odotellaan isännöitsijän virallista selvitystä hyväksytystä maalista ja -sävystä. Saattanee siis olla, että joudun odottelemaan maalauksen kanssa ensi kevääseen, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

Tässä kuvia uudistuksesta:

Karvoille kyytiä!

Tällä kertaa Buzzadorin kampanja vei minut testaamaan uutta Easy Wax -vahausrullaa ja Face Precision Wax & Care -kasvovahaa. Easy Wax -laite siis sisältää vahasäiliön joka kuumennetaan (n. 20 min), ja tämän jälkeen vaha voidaan rullata aplikaattorilla iholle. Olen itse käyttänyt tähän asti lähinnä shaveria, mutta kokeillut muutaman kerran myös itsetekemääni sokerivahaa. Kummatkaan metodit eivät ole olleet kovin mieleisiä (höylä aiheuttaa allergista kutinaa ja sokerivahaa oli hankala pitää oikeassa lämpötilassa), joten odotin suurella mielenkiinnolla tätä testausta.

Ensimmäisellä testikerralla Veet Easy Waxilla homma oli aika säätämistä ja vahaa tuntui olevan hankala saada sujuvasti rullamaan aplikaattorista, mutta toisella kerralla homma sujui jo oikein mallikaasti. Ensimmäiseksi kokeilemani 20 minuutin lämmitysaika ei ollut tarpeeksi pitkä, varsinkaan kun vahasäiliö oli uusi ja täynnä, eli kannattaa antaa laitteen lämmetä rauhassa sen 40 minuuttia. Vahan levitys onnistui kuitenkin lopulta hyvin alkukankeuksien jälkeen ja tulosta syntyi. Paketin mukana tulleet vahan puhdistuslaput tai oikeammin jälkihoitopyyhkeet tosin loppuivat alta aikayksikön ja olin tyrmistynyt, kun ohjeessa mainittiin, ettei vaha irtoa vedellä, saippualla eikä alkoholilla! No milläs sitten, kun puhdistuspyyhkeet loppuivat jo? Vauvaöljy mainittiin, mutta eipä allekirjoittaneella ollut moista sattumoisin kaapissa valmiina. Onneksi tökötti lähti myös ihan tavallisella rypsiöljyllä ja sitä saisin käyttää paljon, on nimittäin todella sitkeää kamaa tuo vaha irtoamaan. Vanulaput eivät olleet paras valinta rypsiöljyn levittämiseen, sillä ne eivät kestäneet rajua hankausta, mutta kangaspalat osoittautuivat parhaiksi tähän tarkoitukseen. Vaha ei myöskään haissut kovin nautittavalle, mutta ei todellakaan niin pahalle kuin olin aikaisemmin kuullut. Raju hankaus ja vaha itsessään aiheutti paljon ärsytystä ihollani ja vielä seuraavanakin päivänä oli jalat täynnä pieniä punaisia pilkkuja. Tämä ei siis todellakaan ole mitään herkkähipiäisten hommaa, vaikka paketissa väitettiinkin tuotteen sopivan myös herkälle iholle. Yllättäen kyllä toisella vahauskerralla ärsytystä ilmaantui vähemmän ja tästä opinkin sen, että kannattaa vahata ja puhdistaa yksi alue (esim. jalka tai käsi) yhdellä kertaa, niin vaha ärsyttää vähemmän. Lopputulos on kuitenkin lupausten mukaisesti ihanan pehmeä ja pysyy pitkään.

Face Precision Wax & Care -kasvovaha oli onneksi vesiliukoista ja sen käyttö oli helppoa, mutta välillä oikeaa vahamäärää oli hankala saada tuubista ulos ja kaikkia hennoinpia karvoja se ei minusta saanut irrotettua kovinkaan tehokkaasti, joksin muutaman kerran jälkeen loputkin irtosivat. Tämä vaha ei onneksi ärsyttänyt ihoa samalla tavalla kuin elektronisen aplikaattorin vastaava.

Miinuspuolia Veet Easy Waxissa ovat vaikeasti puhdistettava vaha, paha haju, operaation aikaavievyys ja jälkihoitopyyhkeiden vähyys. Plussaa laite saa helpokäyttöisyydestä ja yksinkertaisuudesta. Kasvovahan miinukset olivat toisinaan sopivan vahamäärän löytäminen ja hennoinpien karvojen poistamisen hankaluus. Plussaa kasvovaha saa vesipestävyydestä ja hellävaraisuudesta.

En ole vielä täysin varma jatkanko tulevaisuudessakin Veet Easy Wax -vahauslaitteen käyttöä, mutta ainakin se tekee minkä lupaa. Jos samaan laitteeseen saisi Veetin uusia vesiliukoisia vahoja täyttöpatruunoina, nopeuttaisi se huomattavasti vahausoperaatiota ja olisin todennäköisesti aika lailla myyty. Kasvovahalle minulla ei ole juurikaan tarvetta, joten sitä ei todennäköisesti minulta tulevaisuudessakaan löydy.

Parvekkeelle uusi ilme

Nyt kun ilmat ovat lämmenneet ja kesä tulossa, on vihdoin aika miettiä parvekkeen sisustusta. Lasituksethan saatiin jo aikaisemmin, mutta nyt on muiden pintojen vuoro. Kuten kuvasta näkee, tällä hetkellä ulkonäkö on aika karu ja siellä olevat sekalaiset tavarat ovat odottaneet muutosta. Kahitiiliseinät ovat likaiset (ja muutenkin luokattoman rumat!) ja kaiteen aaltopelti paikoittain ruostunut, lattia on betonia. Suunnitelmissa on maalata kaikki pinnat valkoiseksi ja tämän jälkeen sisustaa nätiksi. On kuitenkin vielä pohdinnan alla, mitä lattialle tehdään, eli maalataanko sekin vai rakennetaanko siihen jonkinmoinen puualusta. Jatkoa seuraa, kunhan ensin nuo ulkolämpötilat pysyvät varmuudella maaleille sopivissa asteissa.