Kaakattava herätys

Heräsin aamulla kummalliseen kailotukseen. Unimaailmasta hetken toettuani tajusin hanhien elämöivän pellolla. Ja niinpä: satamäärin valkoposkihanhia oli leiriytynyt juuri keskiviikkona sängeksi puidulle pellolle ja lisää tuli. Kyllä se syksy vaan jo kovasti ilmoittelee itsestään, mutta minua se ei haittaa, päin vastoin. Syksy on lempivuodenaikani!

..........................................................................

Asiasta toiseen, moni My Iittala -yhteisöön kuuluva sai tiistaina säköpostiin uutiskirjeen Vantaanportin lopetettavasta myymälästä, jossa kaikki tuotteet myydään 40% alennuksessa. Lomalaisena päätin kerrankin mennä paikalle ajoissa tarkastamaan valikoiman ja mahdollisesti rohmuamaan kaikkea kivaa. No ajoissa olin, mutta niin oli moni muukin. Liikkeen ulkopuolella oli populaa jonottamassa ja kun ovet vihdoin aukesivat, oli tungos aivan mieletön. Asiaa ei helpottanut se, että liike on pieni ja käytävät astiapinojen välissä todella kapeat. Ensimmäisten minuuttien aikana henkilökunnan piti mennä ovelle rajoittamaan sisäänpyrkijöitä ja koska kassoja oli vain kaksi verrattuna siihen ihmis- ja ostosmäärään, voitte vain kuvitella jonoja. Siis ihan todella: jonotin kassalle about kaksi tuntia!

Jotkut luovuttivat tajuttuaan kassojen hitauden, mutta koska mnulla ei ollut mihinkään kiire, ehdin hyvin odotella pitempäänkin. Totesimme siinä parin rouvan kanssa, että eivät ole näemmä ennen järjestäneet tällaista alenusta, kun kaikki oli niin huonosti organisoitu. Kaikkein eniten hämmästytti se, että astiat pakattiin huolellisesti papereihin kassalla ja sekös hidastutti toimintaa entisestään. Olisivat vain kysyneet, että kuinka hyvin tarvitsee pakata vai tarvitseeko ollenkaan ja tyrkänneet ostokset asiakkaalle ja seuraavaa kehiin. Olisivat voineet järkätä pöytiä vaikka liikkeen ulkopuolelle niin, että asiakkaat olisivat voineet pakaa itse ostoksensa fylleihin jos siihen olisi ollut tarvetta. Jos tämä tuntui hurjalta, en uskalla edes kuvitella minkälaista on Stockmannin Hulluilla Päivillä!

Joka tapauksessa ajattelin ensin ostaa vaikka mitä, mutta alennuksesta huolimatta eniten himoamilleni tuotteille jäi hintaa sen verran, että totesin pärjääväni ilmankin tai että minulla ei loppujen lopuksi ollut käyttöä/ paikkaa niille. Ostin kokonaista yhden paketin vihreitä pellavaisia serviettejä/ tabletteja, jotka nekin olivat viimeiset kappaleet (voi käyttää kumpina vain, vaikka itse teenkin niistä ehkä keittiöpyyhkeitä, saa nyt nähdä).

Vaikka kovasti pidänkin Arabian ja Iittalan astiastoista, muistutin itseäni nyt ensi viikolla koulussa alkavasta keramiikkakurssista. Siellä ja varmasti koko tulevan lukuvuoden aikana minulla on mahdollisuus suunnitella ja tehdä kokonainen astiasto ihan A:sta alkaen itse, joten niillekin pitää jättää tilaa astiakaappiin. ;) Sitä kurssia olen odottanut kovasti ihan alusta asti.