Pieniä hetkiä

Joskus hyvinkin arkisia aisoita tehdessä tapahtuu ikäänkuin pysähdys: kun lyhyessä hetkessä alkaa pohtimaan syntyjä syviä tai asioita, joista pitää tai ei pidä. Minulle sellainen hetki tapahtui tänään, en edes muista mitä olin juuri silloin tekemässä, mutta mieleeni tuli asioita jotka erityisesti herättävät tunteita. Tässä siis joitakin osa-alueita lempparilistastani:

Värit

Oma lempivärini on vihreä, on aina ollut, mutta nyt olen aivan erityisesti hullaantunut siihen. Sininen on myös kaunis ja harmaa aina tyylikäs. Punaisesta tykkäsin aikaisemmin paljon, mutta nyt sen suosio on laskenut omassa värisuorassani dramaattisesti viimeaikoina, enkä enää siitä niin välitä. Rakastan mustaa ja valkoista, vaikkeivät ne oikeastaan värejä olekaan (musta on pukeutumiseni perusväri).

Luonto

...on ja tulee aina olemaan yksi suurimmista rakkauksistani ja inspiraationi lähteistä. Tulisin hulluksi jos en aika-ajoin pääsisi kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta, mieluiten vähän joka päivä.

Eläimet

Koen usein, että toisinaan ymmärrän eläimiä paremmin kuin ihmisiä. Eläinten kanssa on mielestäni paljon helpompi tulla toimeen kuin ihmisten. Minua viehättää jotenkin se hiljainen, sanaton yhteisymmärrys jonka eläimen kanssa voi saavuttaa. On ihmeellistä, kuinka kaksi niin erilaista olentoa kuin ihminen ja esim. koira, kissa tai hevonen, voivat ymmärtää toisiaan ilman sanoja.

Onneksi minulla on mahdollisuus nauttia kehräysterapiasta joka päivä, ilman kissojani olisin liian syvällä jossakin yksinäisyyden syövereissä.

Vuodenajat

Kuinka tylsää olisi jos vuodenajat eivät vaihtuisi, olisi vain jatkuva kesä tai talvi tai jotakin siltä väliltä. Eniten pidän syksystä: sen tunnelmasta, väreistä, pimeydestä. Syksyllä on ihana aloittaa tunnelmointi kynttilöitä polttamalla ja mielestäni teen nautiskelu kuuluu ehdottomasti ja erityisen hyvin juuri syksyyn. Teestä puheen ollen, rakastan rooibosteetä! :) Syksyllä mukaansatempaavien romaanien ja ihanien sisustuslehtien lukeminen sohvannurkassa on mitä rentouttavinta ajanvietettä (vaikka molemmista nautitaankin toki ympäri vuoden).

Valo

En ole koskaan kärsinyt kaamosmasennuksesta enkä koe pimeyttä ahdistavana, päinvastoin. Iltojen pimetessä tunnelmasta tulee jotenkin kotoisa.

Toisaalta, vaikkei pimeys minua masennakaan, en voi kieltää kevätauringon mieltäkohottavaa vaikutusta. Kaikki syntyy uudestaan ja kaikki murheet tuntuvat paljon pienemmiltä, kun aurinko paistaa iloisesti taivaalla pitkän pimeän jakson jälkeen.

Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka, mutta taidan säästää teidät lukijat tylsistymiseltä. ;)

Syksyinen auringonnousu