Hopottajat -testissä koiranruokaa

Pääsin Hopottajat -suosittelukampanjaan mukaan testaamaan koiranruokaa. Hopottajat on samanlainen kuin Buzzador, eli suosittelijoiksi liittyneet henkilöt testaavat kampanjatuotteita tai -palveluita ja jakavat niistä omin sanoin tuotearvioita ja suosituksia eteenpäin.

Golden Eaglen Holistic Health -sarjan uusimpia tulokkaita ovat Farm formula, Ocean formula ja Wild formula. Minulle lähetettiin testattavaksi Farm formula, joka on maultaan ankka & kalkkuna. On ollut ilo huomata, kuinka markkinoille on tullut entistä enemmän täysin viljattomia koiran kuivaruokia, mikä on erittäin tervetullut suuntaus mielestäni. Nappulakoko tässä sarjassa on sopiva pienelle koiralle eikä maistuvuudessa ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Myöskään jätösten määrään uuteen ruokaan vaihtaminen ei ole vaikuttanut. Aikaisemmin olen tarjonnut koiralleni vaihtelevasti viljattomia kuivaruokia, kuten Belcandoa, N & D:tä, Orijenia, Acanaa, Purizonia jne. Golden Eaglea en ole aikaisemmin tarjonnut, sillä sillä ei ole ollut viljatonta vaihtoehtoa, ennen kuin nyt tämä uusi sarja jota pääsimme testaamaan. Ruokaa jälleenmyyvät useimmat lemmikkieläinliikkeet ja näiden lisäksi mm. Kodin Terrat. En ole vielä päässyt tsekkaamaan mikä mahtaa olla ruoan kilohinta, mutta jos se on kohdillaan, en näe syytä miksi en voisi ottaa sitä pysyvästi osaksi koirani ruokavaliota.


Kaiken kaikkiaan siis testijakso on ollut positiivinen ja mikäli omalle koirallesi on tullut oireita tai maistuvuus on ollut huono muissa koiranruoissa, suosittelen kokeilemaan tätä. Tässä vielä linkki tuotteen sivuille, käyhän tutustumassa: http://www.goldeneaglepetfoods.fi/freshmeat

Testauksessa Braun Silk Epíl 7 epilaattori

braun.com

Pääsin Buzzadorina ostamaan etuhintaan ja testaamaan yhtä jo pitkään himoitsemaani tuotetta, nimittäin Braun Silk Epíl 7 SkinSpa -epilaattorisettiä. Tähän asti olen käyttänyt lähinnä shaveria sen nopeuden ja helppokäyttöisyyden vuoksi, joskin sileä lopputulos on aina kestänyt vain sen yhden päivän, joten höylällä onkin saanut sitten höyläillä tasaisen tiheään tahtiin. Olin lukenut paljon kehuja Braunin Silk Epíl -epilaattoreista, mutta niiden korkea hinta oli jarruttanut ostohimojani. Nyt kuitenkin sain mahtavan tilaisuuden ja tartuin siihen heti.

Settiin kuului:
Braun Silk Epíl 7 epilaattori
+ 4 erilaista vaihtopäätä: kuorintaan, sääri- ja käsikarvoille, herkille alueille (kainalot, bikinira) ja kasvoille
kasvoharja
laturi ja latausteline
pussi osien säilytykseen
puhistusharja

Itse laite osoittautui erittäin helppokäyttöiseksi ja osat on yksinkertaista vaihtaa ja purkaa osiin puhdistuksen ajaksi. Voimaa ei tarvita, pelkkä napsautus ja ajopäät vaihtuvat toisiin yhdessä hujauksessa. Ainoastaan kasvoharjan patterikotelon avaaminen aiheutti aluksi harmaita hiuksia, mutta sekin avautui lopulta hetken pähkäilyn ja tutkimisen jälkeen. Todettakoon kuitenkin, että yhtään liukkailla käsillä on patterikotelon avaaminen lähes mahdotonta, pieni miinus siis siitä. Toisaalta, koska kasvoharja on vedenpitävä, saattaisi väljempi avausmekanismi ehkä heikentää tätä ominaisuutta?

Testasin epilaattoria aluksi sääriini. Epilaattorissa on rulla nopeuden säätämiseen ja tähän laittaisin yhden miinuksen, nimittäin kovin liukkailla ja saippuaisilla käsillä pientä säätorullaa oli toisinaan hyvin hankala käsitellä. Tähän tekisin siis korjauksen. Esimerkiksi kaksi painettavaa nappulaa tai "keinukytkin" olisi helpompi ratkaisu käytettävyyden kannalta. Epilaattorissa on myös "ajovalo", joka valaisee epiloitavaa aluetta paljastaen hennoimmatkin karvat, mutta tästä valosta ei ole juurikaan hyötyä ainakaan kainaloita ajettaessa. Valo on kuitenkin ihan hyödylinen lisä säärien ja käsien ajossa, joskaan ei välttämätön.
Ääni ei ole ihan hiljaisin, mutta iteäni se ei haitannut, lähinnä vehkeeseen tottumattomanan vähän mietitytti kohta seuraava mahdollinen kipu. Kipua tuntui aluksi aika voimaakkaasti varsinkin kainaloissa, mutta siihenkin tottui hyvin nopeasti ja useaan kertaan epilaattorilla ajaessani kerta kerralta kipua tuntui yhä vähemmän. Alkuun laite ei minusta oikein kunnolla poistanut säärikasvoja juurineen, vaan lähinnä katkoi karvat, mutta kumma kyllä, tähänkin seikkaan on tullut muutos laitetta säännöllisesti käyttämällä. Muutos näkyy ehkä selkeimmin kainaloissa. Onkin ollut ihan mielettömän ihanaa huomata, että kainalot pysyvät ihan oikeasti pitkään sileinä! Aikaisemmin höylää käyttäessäni koin aina saman turhautumisen: höylä ärsytti ihoa ja saattoi toisinaan aiheuttaa allergisia näppylöitä yms. ei-niin-kivoja-yllätyksiä, jolloin tietenkin kainaloiden iho näytti ja tuntui ikävältä. Ja sitten kun iho oli taas kunnossa, olivat karvatkin kasvaneet takaisin. Käytön myötä siis voin sanoa, että epilaattori toimii itselläni ehkä kaikkein parhaiten kainaloiden ajossa.

Epilaattoriin liitettävä kuorintaharjakin on mainio lisä. Iho on uskomattoman pehmeä harjauksen jälkeen. Olisin toivonut harjan olevan hiukan isompi, sillä tykkään tehdä kuorinnan koko vartalolle, en pelkästään säärille, mutta tehoja kyllä riittää myös kokonaisvaltaiseen kropan läpikäymiseen. Akun kesto kokonaisuudessaan on todella hyvä eikä meno lopu seinään virran ehtyessä, vaan laite ilmoittaa punaista valoa vilkuttamalla kun akku alkaa olla lopussa. Tarkkaan ajoon suunnitellut päät ovat mitä parhaimmat kainaloiden ja bikinirajan trimmaukseen.

Viimeisenä sitten kasvoharja, josta on tullut yksi omista lemppareistani! Käytän harjaa päivittäin, aamuin-illoin. Kasvojeni iho on selvästi paremmassa kunnossa ja puhdistus on epäilemättä tehokkaampaa kuin pelkillä käsillä tehtynä. Harja mukavasti stimuloi kasvojen verenkiertoa ja puhdistuksen jälkeen iho on terveen heleä ja olo sen myötä myös.

Kokonaisuudessaan olen todella tyytyväinen Braun Silk Epíl 7:n ja suosittelen sitä kaikille, jotka koskaan ovat epilaattorin hankintaa harkinneet sekä myös niille, jotka eivät ole moista laitetta edes ajatelleet. He voisivat yllättyä positiivisesti! Kuitenkin, jos sinulla on kovin matala kipukynnys, saattaa epilaattori olla liian kovakaourainen laite makuusi - ainakin ennen tottumista.

Lupaus on lunastettu

Edelliseen postaukseen viitaten, yhä edelleen Essien lakka on sormissa. Aivan uskomatonta, en olisi ikinä kuvitellut lakan pysyvän omissa kynsissäni viikkoa, mutta näin se vain on! Lakka ei ole lohkeillut yhtään ja upea kiilto on niissä edelleen, joskin pientä kiillon sameutta on havaittavissa aivan kynnen kärjessä. Ei ole epäilystäkään siitä, minkä merkin kynsilakkoja aijon käyttää jatkossakin, niin vakuuttava tämä kokemus on ollut. I am in love.

PS. Kuvissa kynsissä on havaittavissa lievää keltaisuutta, olin nimittäin juuri hetki sitten kuorinut ja raastanut porkkanaa. ;)

Rakastuin!

Hyvin harvoin kirjoitan mitään kauneuteen liittyvää, mutta nyt on pakko hehkuttaa uutta löytöä, nimittäin Essien kynsilakat. Näistähän on jo ehditty lukea vaikka mitä ylistyssanoja niin blogeissa kuin lehdissäkin, mutta vasta nyt itsekin päätin kokeilla niitä. Täytyy kyllä sanoa, että ovat kaiken ylistyksen ansainneet!

essie.com

Nuoruudessani tykkäsin kovasti lakkailla kynsiäni ja erilaisia lakkoja tuli ostettua ja kokeiltua tämän tästä, mutta aina ne tuppasivat menemään hirveään kuntoon viimeistään toisena lakkausta seuraavana päivänä. Harmitti aina, kun ensin käytti melkein päivän huolellisen lakkauksen tekemiseen ja sen kuivatteluun (laitoin perfektionistina aina useamman kerroksen täydellisen lopputuloksen saamiseksi ja kiiltävän päällyslakan vielä kaiken kruunuksi), ja sitten jo seuraavana päivänä sain pettyä lakan laatuun ja pysyvyyteen. Lukiossa myös lakkailin jonkin verran, mutta jatko-opintojen aikaan homma jäikin jo ihan tyystin hyvin selkeän syyn takia: käsillätekijän sormet ja kynnet olivat todella kovassa käsittelyssä päivittäin, joten sellaisessa menossa ei mikään lakka olisi pysynyt. Nyt sairaslomalaisena on ollut aikaa taas innostua vanhoista intohimoista, joten olin todella mielissäni tästä Essie -löydöstä. Minunhan piti taannoin ryhtyä jopa kynsiteknikoksi, mutta suunnitelma lopulta kariutui erinäisten syiden takia. Hommasta jäi kuitenkin palo huoliteltuihin käsiin ja kynsiin, olivathan rakennekynnet kauniit ainakin omasta mielestäni. Rakennekynsissä itseäni vain häiritsee se sitovuus ja huolto, johon tarvitaan aina ammattilainen ja tietysti rahaa. Olet siis aina jonkun toisen armoilla, mikä vähän hirvittäisi itseäni. Lisäksi rakennekynnet vahingoittavat enemmän tai vähemmän omaa kynttä (pinta täytyy aina karhentaa ennen akryylin/ geelin laittoa), mikä tietysti näkyy silloin, kun rakennekynsistä luopuu. Kestää aikansa, ennen kuin koko kynsi on kasvanut uudelleen normaaliksi. Tästä syystä tavallinen lakkaus on niin suosittua: lakat ovat edullisia, helppoja käyttää, laadukkaita eivätkä vaadi pitkää sitoutumista.

essie.com

Mutta mikä tekee nimenomaan Essien lakoista niin suosittuja? Ensinnäkin, värejä on vaikka kuinka paljon, joten varmasti jokainen löytää lempparinsa. Toiseksi, lakat kuivuvat nopeasti ja itseäni miellytti lakan koostumus: ei liian tönkköä, vaan sopivan juoksevaa, jotta levitys on helppoa eikä pelkoa klönteistä ole. Juokseva koostumus myös edesauttaa värin tasoittumista kynnen pinnalle levityksen jälkeen. Kolmanneksi, niissä on upea kiilto. Kestävyydestä en vielä osaa sanoa, sillä lakkasin kynteni vasta eilen, mutta ainakin tähän asti olen ollut aivan myyty. Hinta tietysti on aika kova (noin 14 - 20 €/ plo), mutta hyvästä lakasta kannattaa maksaa, tai sitten tilaa omansa netistä, missä Essieitä näyttäisi olevan edullisemmin tarjolla. Huomioi kuitenkin, että netin kuvissa värit ovat usein kaukana todellisesta, eli kannattaa ensin käydä vaikka Citymarketissa tai Sokoksella tsekkaamassa väri luonnossa, ja sitten vasta tehdä tilaus. Huomasin itse kaupassa, että muutama netissä ihastelemani värisävy oli aivan jotakin muuta luonnossa, eli tarkkana sen suhteen.

Ostin itselleni värilakan nimeltä Mademoiselle (aivan ihana luonnolliseen manikyyriin!), First base -aluslakan, High shine -päällyslakan ja Quick e -pikakuivattajatipat. Ostin myös kynsinauhaöljyn, mutta se ei ollut Essien, vaan Sally Hansenin.
Mahtavaa löytää näin toimivia tuotteita ja laajaa värivalikoimaa on ilo päästä kokeilemaan. Jos siis yhtään kynsilakkojen parissa puuhailu kiinnostaa, suosittelen lämpimästä kokeilemaan Essieitä!

Ei selvinnyt

Kovasta yrityksestä huolimatta pelargoni ei selvinnyt talvesta. Harmi, pidin siitä niin kovin, mutta talven lumeton pimeys oli sille liikaa. Kasvivalokin oli lopulta ihan vääränlaista: punainen aallonpituus on hyvä kukkiville kasveille, mutta ei niinkään viherkasveille. Ne tarvitsevat enemmän sinistä aallonpituutta. Pitääpä ensi kesänä käydä uudestaan Porvoossa katsastamassa, josko uusi tuoksuvainen löytyisi samasta paikasta.

Pelastetaan pelargoni!

Taas on vierähtänyt pitkä aika viimeisestä päivityksestäni. Into bloggaamiseen on lopahtanut, mutta en halua vielä haudata tätä harrastusta. Ehkä into kirjoittaa ja kuvata syttyy uudelleen tässä kevään edetessä.

Mutta asiaan, eli ostin viime kesänä Porvoosta ihanan tuoksupelargonin ja se eli onnellisena parvekkeellani. Kun ilmat alkoivat kylmetä, otin sen sisään. Sisälläkin se eli pitkään kauniina, kunnes valon määrä alkoi dramaattisesti vähentyä ja sen myötä lehdet ruskettua ja käpristyä. Joulunpyhien aikaan huomasin sen kuitekin päivä päivältä muuttuvan yhä kituisemmaksi ja vähälehtisemmäksi, enkä voinut enää katsella toimettomana moista hiipumista. Googlailin sitten vähän ja tajusin, että pelargonille olisi pitänyt antaa lisävaloa jo syksystä lähtien ja nyt pelargonini on jo siinä pisteessä, että se saattaa kuolla ihan minä hetkenä hyvänsä. Harmittaa vietävästi, etten tajunnut etsiä pelargonien talvettamisen hoito-ohjeita tarkemmin ja aikaisemmin, niin olisin mitä todennäköisimmin välttynyt nyt alati varjostavalta kuolemanuhalta. Koska kasvi ei ole vielä täysin kuollut, päätin ostaa kasvivalon ja toivon nyt kovasti, että se jaksaisi vielä ponnistaa uuteen nousuun.

Tarve saada pelargonille lisävaloa tuli äkkiä, eikä minulla tietenkään ollut sillä hetkellä mitään sopivaa valaisimen runkoa käytettäväksi tarkoitukseen, joten rakensin vanhasta Ikean klipsikiinnitteisestä lukuvalosta, vanhasta valurautaisesta kuusenjalasta ja heinäseipäästä sopivan kokonaisuuden. Nyt voin vain toivoa, että valo riittää pelargonin pelastamiseksi. Peukut siis pystyyn!

Ränsistynyt pelargoni, mutta vähän vihreääkin sieltä vielä löytyy.

Valoa pimeyteen itse kyhätyn valaisimen ja energiansäästökasvivalon voimalla.

Parveke rakentuu pikkuhiljaa...

Vihdoinkin sain isäni kanssa parvekkeen ruman aaltopeltikaiteen peitettyä. Pohdin pitkään eri vaihtoehtoja: pellin maalaamista tai peittämistä kankaalla tai ulkoverhouslaudalla. Viimeksi mainittuun lopulta päädyttiin ja viikonloppuna rykäisimme ja hoidimme homman. Lopputulos on todella siisti ja vihdoinkin katseenkestävä, vain nuo mustat ruuvinpäät pitää töpötellä valkoisella maalilla peittoon. Parvekkeen laitto on muutoinkin viivästynyt rankasti, sillä tuli ilmi, että kahitiiliseiniä ei saakaan maalata ihan millätahansa värillä ja koko projekti lähti sen verran virallisille teille (moni muukin talomme asukas haluaisi myös maalata seinät), että nyt odotellaan isännöitsijän virallista selvitystä hyväksytystä maalista ja -sävystä. Saattanee siis olla, että joudun odottelemaan maalauksen kanssa ensi kevääseen, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan.

Tässä kuvia uudistuksesta:

Karvoille kyytiä!

Tällä kertaa Buzzadorin kampanja vei minut testaamaan uutta Easy Wax -vahausrullaa ja Face Precision Wax & Care -kasvovahaa. Easy Wax -laite siis sisältää vahasäiliön joka kuumennetaan (n. 20 min), ja tämän jälkeen vaha voidaan rullata aplikaattorilla iholle. Olen itse käyttänyt tähän asti lähinnä shaveria, mutta kokeillut muutaman kerran myös itsetekemääni sokerivahaa. Kummatkaan metodit eivät ole olleet kovin mieleisiä (höylä aiheuttaa allergista kutinaa ja sokerivahaa oli hankala pitää oikeassa lämpötilassa), joten odotin suurella mielenkiinnolla tätä testausta.

Ensimmäisellä testikerralla Veet Easy Waxilla homma oli aika säätämistä ja vahaa tuntui olevan hankala saada sujuvasti rullamaan aplikaattorista, mutta toisella kerralla homma sujui jo oikein mallikaasti. Ensimmäiseksi kokeilemani 20 minuutin lämmitysaika ei ollut tarpeeksi pitkä, varsinkaan kun vahasäiliö oli uusi ja täynnä, eli kannattaa antaa laitteen lämmetä rauhassa sen 40 minuuttia. Vahan levitys onnistui kuitenkin lopulta hyvin alkukankeuksien jälkeen ja tulosta syntyi. Paketin mukana tulleet vahan puhdistuslaput tai oikeammin jälkihoitopyyhkeet tosin loppuivat alta aikayksikön ja olin tyrmistynyt, kun ohjeessa mainittiin, ettei vaha irtoa vedellä, saippualla eikä alkoholilla! No milläs sitten, kun puhdistuspyyhkeet loppuivat jo? Vauvaöljy mainittiin, mutta eipä allekirjoittaneella ollut moista sattumoisin kaapissa valmiina. Onneksi tökötti lähti myös ihan tavallisella rypsiöljyllä ja sitä saisin käyttää paljon, on nimittäin todella sitkeää kamaa tuo vaha irtoamaan. Vanulaput eivät olleet paras valinta rypsiöljyn levittämiseen, sillä ne eivät kestäneet rajua hankausta, mutta kangaspalat osoittautuivat parhaiksi tähän tarkoitukseen. Vaha ei myöskään haissut kovin nautittavalle, mutta ei todellakaan niin pahalle kuin olin aikaisemmin kuullut. Raju hankaus ja vaha itsessään aiheutti paljon ärsytystä ihollani ja vielä seuraavanakin päivänä oli jalat täynnä pieniä punaisia pilkkuja. Tämä ei siis todellakaan ole mitään herkkähipiäisten hommaa, vaikka paketissa väitettiinkin tuotteen sopivan myös herkälle iholle. Yllättäen kyllä toisella vahauskerralla ärsytystä ilmaantui vähemmän ja tästä opinkin sen, että kannattaa vahata ja puhdistaa yksi alue (esim. jalka tai käsi) yhdellä kertaa, niin vaha ärsyttää vähemmän. Lopputulos on kuitenkin lupausten mukaisesti ihanan pehmeä ja pysyy pitkään.

Face Precision Wax & Care -kasvovaha oli onneksi vesiliukoista ja sen käyttö oli helppoa, mutta välillä oikeaa vahamäärää oli hankala saada tuubista ulos ja kaikkia hennoinpia karvoja se ei minusta saanut irrotettua kovinkaan tehokkaasti, joksin muutaman kerran jälkeen loputkin irtosivat. Tämä vaha ei onneksi ärsyttänyt ihoa samalla tavalla kuin elektronisen aplikaattorin vastaava.

Miinuspuolia Veet Easy Waxissa ovat vaikeasti puhdistettava vaha, paha haju, operaation aikaavievyys ja jälkihoitopyyhkeiden vähyys. Plussaa laite saa helpokäyttöisyydestä ja yksinkertaisuudesta. Kasvovahan miinukset olivat toisinaan sopivan vahamäärän löytäminen ja hennoinpien karvojen poistamisen hankaluus. Plussaa kasvovaha saa vesipestävyydestä ja hellävaraisuudesta.

En ole vielä täysin varma jatkanko tulevaisuudessakin Veet Easy Wax -vahauslaitteen käyttöä, mutta ainakin se tekee minkä lupaa. Jos samaan laitteeseen saisi Veetin uusia vesiliukoisia vahoja täyttöpatruunoina, nopeuttaisi se huomattavasti vahausoperaatiota ja olisin todennäköisesti aika lailla myyty. Kasvovahalle minulla ei ole juurikaan tarvetta, joten sitä ei todennäköisesti minulta tulevaisuudessakaan löydy.

Parvekkeelle uusi ilme

Nyt kun ilmat ovat lämmenneet ja kesä tulossa, on vihdoin aika miettiä parvekkeen sisustusta. Lasituksethan saatiin jo aikaisemmin, mutta nyt on muiden pintojen vuoro. Kuten kuvasta näkee, tällä hetkellä ulkonäkö on aika karu ja siellä olevat sekalaiset tavarat ovat odottaneet muutosta. Kahitiiliseinät ovat likaiset (ja muutenkin luokattoman rumat!) ja kaiteen aaltopelti paikoittain ruostunut, lattia on betonia. Suunnitelmissa on maalata kaikki pinnat valkoiseksi ja tämän jälkeen sisustaa nätiksi. On kuitenkin vielä pohdinnan alla, mitä lattialle tehdään, eli maalataanko sekin vai rakennetaanko siihen jonkinmoinen puualusta. Jatkoa seuraa, kunhan ensin nuo ulkolämpötilat pysyvät varmuudella maaleille sopivissa asteissa.

Hälsans Kök tuotemaisteluja, osa 3

Nyt testiin pääsivät viimeiset kaksi Hälsans Kök -kampanjatuotetta, kasvimureke ja falafelpyörykät. Kasvismureke oli murumaista kuten paistettu jauhelihakin ja maku oli edelleen hyvä, umamimainen. Aavistuksen tulisuutta olin havaitsevinani, muutoin aika mietoa ihan pelkästään. Tämä onkin kai tarkoitettu enemmänkin pohjaksi omille mausteille ja jatkojalostukselle (kuten spagettikastikkeen pohjaksi). Itse olin sen verran laiska, etten jaksanut ruveta suurempia kokkailemaan, mutta joka tapauksessa hyvää siis suoraan pussistakin lämmitettynä.

Falafelpyörykät sen sijaan poikkesivat eniten koko kvartetista, sillä näissä oli selvästi hyvin eksoottinen, mausteinen ja jopa sitruunainen maku. Koostumus oli myös muita verrokkeja höttöisempi. Yllättävää oli, että näissä rasvaa oli eniten kaikista neljästä maistamastani tuotteesta, mutta se ei maistunut tuotteessa ikävästi kuten monen muun maistamani kasvisruoan kohdalla usein on käynyt; rasvaa on ollut reilusti ja sillä on tunnuttu kompensoivan tuotteen muutoin mitäänsanomatonta makua.

Summa summarum: olin hyvin yllättynyt Hälsans Kök -tuotteiden hyvästä mausta ja koostumuksesta. Ainoa miinus tulee tuotteiden hinnasta, joka on selvästi kalliimpi kuin tavalliset, ei-vegetaariset tuotteet, mutta muihin kasvisruokiin verrattuna ne ovat aikalailla samoissa tasoissa. Hinta on kuitenkin sen verran kova, että mikäli jatkossa haluan nauttia kasvispihveistä tai -pyöryköistä, taidan tehdä ne ihan itse.

Hälsans Kök tuotemaisteluja, osa 2

Kuva: Hälsans Kök

Tänään oli maisteluvuorossa Hälsans Kök kasvispihvit. Edelleen pihvi näytti aivan tavalliselta paistetulta jauhelihapihviltä, mutta maussa oli tällä kertaa sen verran erikoisia vivahteita, että ihan perusjauhelihaversioksi tätä ei ehkä ihan ensimmäisenä kuvittelisi. Maku ei kuitenkaan ollut missään määrin paha, mutta toisenlainen verrattuna eilisiin kasvispyöryköihin. Pihvin rakenne oli paksuhko ja mukavan tiivis (toisin kuin tavalliset, kalpeat kasvispihvit), minkä vuoksi nämä kelpaisivat oikein mainiosti vaikka hampurilaisiin. Jälleen kerran mukava uusi tuttavuus ja kaiken lisäksi vielä hyvän makuinen.

Hälsans Kök tuotemaisteluja, osa 1

Pääsin mukaan Buzzadorin blogikampanjaan, jossa pääsen maistelemaan Hälsans Kök -kasvisruokia. Maisteltavana ovat kasvispyörykät, falafelit, kasvispihvit ja kasvismureke.

Tänään makutestiin pääsivät kasvispyörykät.Palleroiset olivat ulkonäöltään erehdyttävästi perinteisten lihapullien oloisia ja rakenne samoin. Mitä makuun tulee, olen täysin varma, ettei kukaan tunnistaisi näitä kasvisversioiksi, niin peruslihapullilta ne maistuivat! Olin todella yllättynyt ja minun piti oikein tarkistaa tuotetiedoista, etteivät nämä oikeasti sisältäneet lihaa. Herkullisia! Näitä olisi kiva tarjota joskus lihapullina ja paljastaa vasta jälkeenpäin, että kyseessä ovatkin kasvisversiot. Yllättyneitä naamoja olisi varmasti yhdellä jos toisella. Kaiken kaikkiaan siis erittäin positiivinen uusi makuelämys ja tuote, joita voisin käyttää myös jatkossakin.

Ompelukone sai kaverin

Long time no see!

Kuva: morguefile.com

Pitkästä aikaa sain taas intoa kirjoittaa tänne blogiini kuulumisia. Tauon ei pitänyt kestää näin kauan, mutta viime keväänä alkanut putkiremontti vei kyllä mehut aika tehokkaasti vaikka pääsinkin sitä pakoon toisaalle. Yhtään ennen-ja-jälkeen -kuvaa en ottanut yksinkertaisesti laiskuudesta ja siksi, että kuvien siirtäminen kamerasta koneelle ja lopulta blogiin on jotenkin niin rasittavan hidasta puuhaa, sorry! Onneksi remonttihirvitys saatiin päätökseen syksyllä ja joulukuussa lähtivät loputkin kontit talon pihasta. Loppusiivous oli massiivinen ja vei aikaa, mutta tulipahan käytyä keittiön, kylppärin ja eteisen joka nurkka ja lokonen huolellisesti läpi.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että putkien pinnoittaminen vaikuttaa ihan hullun hommalta, mutta minkäs teet kun itse olen vain vuokralainen enkä ollut päätöstä tekemässä. Uskon, että metodi toimii ihan hyvin nuoremmissa taloissa ja saattaa tuoda monta lisävuotta vanhoille putkille, mutta en kyllä lähtisi moista operaatiota tekemään täällaiseen 50-luvulla rakennettuun taloon, jonka putket on oikeasti todella huonossa kunnossa. On myös kyseenalaista, kuinka pinnoittaminen vaikuttaa asuntojen arvoon. Itse en varmaankaan ostaisi huoneistoa talosta, jonka putket on pinnoitettu, sillä täysimittainen remontti on mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuitenkin edessä. Paljon tästäkin talosta on asuntoja ollut myynnissä, vaan en tiedä, millä hinnalla ja aikataululla ne on mennyt kaupaksi. Joka tapauksessa operaatio on nyt takanapäin, joten se siitä sitten.

Uusi vuosi ja uudet ajatukset päässä on hyvä lähteä eteenpäin ja toivottavasti aktivoitua taas myös blogin parissa.

PS. Sain synttärilahjaksi vihdoinkin kauan kaipaamani Dymo Omega -kohokirjoittimen!

Putkiremontti etenee

Kuukauden kestänyt työrupeama on pitänyt blogin hiljaisena, mutta nyt on taas lomailua tiedossa, onneksi!

Putkiremontti on edennyt talossamme nyt sellaiseen vaiheeseen, että yläkerroksien lämminvesiputket on saatu pinnoitettua ja meikäläisen asunnon putket ovat nyt vuorossa. Mutta voih, kävi ilmi, että asunnossani putket ovat niin hapertuneita - "paperia" - kuten remonttimies minulle ilmaisi, että putket joudutaan uusimaan kokonaan. Onneksi olin henkisesti varautunut tähän, joten en ollut kovin yllättynyt uutisen kuullessani. Putkien uusiminen ei kuitenkaan kuulemma viivytä aikataulua kuin joitakin päiviä, joten mitäpä pienistä, remppaillessa sattuu ja tapahtuu.

Odotan tosin kauhulla tämän osion valmistumista, sillä se tietää koko keittiöni ja eteiseni perusteellista siivoamista lattiasta kattoon. Putkien hiekkapuhaltamisesta aiheutunut pöly on tunkeutunut ihan joka paikkaan, niin kaappien oviin kuin niiden sisältöönkin. Jotain hyvääkin on tapahtunut, nimittäin parvekkeeni on nyt lasitettu ja kunhan putket on saatu kuntoon, on aika aloittaa projekti nimeltä parveke kauniiksi. :)

Muumien Juhlahetki

Arabia on lanseerannut uusia, ihania muumiastioita kevääksi. Sarjaan Juhlahetki kuuluu keksipurkki, kaadin, jalallinen tarjoiluvati, jalallinen kakkuvati ja piirakkavuoka.

Kaiki kuvat: Arabia

Uusia kuvituksia mukeissa ovat Primadonnan hevonen ja Mymmelin äiti:

Sisustetaan parveketta!

Ihan justiinsa saan parvekkelleni uudet, hienot lasitteet, vihdoinkin. On siis aika pohtia parvekkeen sisustamista ja sekös vasta mukavaa puuhaa onkin! Haaveissa olisi kokeilla kasvattaa itse erilaisia yrttejä ja sisustaa parvekkeesta kaunis kesäkeidas ja lisähuone, unohtamatta myöskään kissoja. Ikealla on taas monta kivaa ja edullista kalustetta, jotka voisin mielihyvin ottaa omalle parvekkeelleni. Tässä tuoleja:

Kaiki kuvat: Ikea

Näitä tuoleja olen katsellut jo kauan sillä silmällä, että muutama kyllä varmaan  pitäisi saada.

Ja tässä kivoja pöytiä:

Mahtavatkohan tämän koukeroiset jalat olla tiellä? Lisäksi koukerot eivät ole sitä, mitä haluan, muutoin ihan hauska pöytä.

Ja tähän Ikean tarjoiluvaunu-uutuuteen olisi ihana laittaa erilaisia kasveja:

Myös kaikkea muuta ihanaa uutta on tullut Ikeaan:

Tämä siis tietänee reissua, mihinkäs muualle kuin Ikeaan, tietysti! Ensin pitää kuitenkin kartoittaa jo olemassaolevat kalusteet, sillä tuunailu on uuden ostamista vieläkin mukavampaa ja toki ekologisempaa. Ainakin tuoleja saan tädiltäni ja muutama pöytä odottelee jo sitä omaa paikaansa johonkin, vaikkapa juuri parvekkeelle. Myös parvekkeen lattialle olen pohtinut erilaisia vaihtoehtoja parvekematosta puuritilään/ -laattoihin. Kaiken tämän määrittää kuitenkin käytettävissä oleva budjetti, joka on vielä tässä vaiheessa auki. Kuvia ja projektisuunnitelmia tulee myöhemmin, kun siihen vaiheeseen päästään.

Vesi kulkee kahdella jalalla

Nyt on siis putkiremontti virallisesti alkanut ja ensimmäinen "koitos" on jo takanapäin. Kellarin putket uusittiin kokonaan ja uusimisen ajaksi koko talossa oli vedet poikki, vain vessaa sai käyttää ja sinne kaataa vettä. Väliaikaisia vesipisteitä oli rakennettu portaikkoon ja sieltä kannoin selkä vääränä vesiämpäreittäin käyttövettä. Suihkuakaan ei luonnolisesti voinut käyttää, joten se mahdollisuus oli järjestetty taloyhtiön saunatiloissa.Katkoksen arvioitiin kestävän viisi päivää maanantaista perjantaihin.

Kaikki ihan perusjutut, kuten käsin pesu tai tiskaaminen, piti ajatella ihan uusiksi, mutta hyvinhän niistäkin selvittiin kun vähän mietti. Aikoinani ostamani Evergreen -kastelukannu oli erittäin kätevä käsien pesussa ja tiskit peseytyivät ämpärissä. Oli vähän sellainen kesämökkimäinen fiilis, siellähän tällaisiin virityksiin usein joutuu turvautumaan. Kaikeksi iloksi arvioitu vesikatkon kestoaika lyheni päivällä, kiitos reippaiden remonttimiesten! Yksi ikävä loppuhuomio tosin ilmeni: kylppärini yksi vanha putki alkoi vuotaa perjantai-aamuna, mutta onneksi vuoto saatiin tukittua väliaikaisesti. Rikkimennyt putki menee vaihtoon siinä vaiheessa, kun pääsevät remontoimaan minun kylppäriäni, ellei ongelmia ilmaannu aikaisemmin. Hopefully not!
Ainakin tähän asti siis näyttää lupaavalta, kun aikatauluissakin oltiin näin edistyksellisiä.

Putkiremontti ihan nurkan takana

Voi apua, talossani alkaa putkiremontti, tai oikeastaan on jo alkanut, mutta muutaman viikon päästä alkaa se todellinen kaaos. Sikäli tämä ei ole (toivottavasti) se rankin remonttivaihtoehto (eikä niin "kaoottinenkaan"), sillä saneeraus tehdään pinnoitusmenetelmällä, mutta koska ylläreitä aina tulee ja ääntä myös, valmistaudun henkisesti pahimpaan ja toivon parasta. Periaatteessahan talosta ei tarvitse muuttaa rempan ajaksi pois, mutta aikamoista sumplimista se vaatii niinä aikoina, kun vedentulo on poikki eikä vessaa voi käyttää. Pihaan tulee toki suiku- ja vessakontti, mutta ajatus aikaisin aamulla raahautumisesta ulos johonkin kummalliseen suihkukoppiin kera muiden talon asukkaiden, ei ole se mieluisin vaihtoehto. Onneksi pääsen tarvittaessa kriittisimmiksi viikoiksi pakoon vanhempieni luokse elukoiden kanssa. Jo ensi viikolla alkaa ensimmäinen vedetön viikko. Iso vesikanisteri on ainakin hankittava keittiöön, onneksi sentään tilapäinen vesipiste on rakennettu porraskäytävään. Mietityttää lähinnä vain käsien pesu ja tiskaaminen, suihkuista puhumattakaan... Saapa nähdä, kuinka kauan kestän, ennen kuin luikin porukoiden nurkille.

MUTTA nyt tulee se kysymys: miten te, jotka olette kokeneet sen perinteisen putkiremontin, olette pakanneet tavaranne ja hoitaneet asumisen? Oletteko muuttaneet tavaroineen päivineen pois ja tulleet sitten rempan valmistuttua takaisin? Jos olette jättäneet tavaranne remonttikotiin, miten olette ne pakanneet vai oletteko ollenkaan ja miten olette voineet olla varmoja, että varkaat eivät iske? Yritän kehittää strategiaa sen worst-case-scenation varalle, jos joku putki sattuu vaikka hajoamaan ja tekee vesivaurion huoneistooni tai johonki sen osaan... tai sitten jos todetaan, että perinteiseen putkienvaihtoon pitääkin turvautua.

Tunnustus iloiselta 80 -luvulta!

Sain tämän piristävän tunnustuksen cherrymerrystarbowlta ja tunnustukseen kuuluu kolme simppeliä tehtävää:

1. Kerro linkin kera blogissasi kuka lahjoitti tunnustuksen sinulle.

2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.

3. Lahjoita tämä award 15:lle 4:lle* muulle blogille/bloggaajalle.  

* Toim. huom!: Muutan tätä sääntöä vähän, sillä 15 on aika paljon, joten neljä on oikein hyvä tästä eteenpäin!

Selvä juttu, siis seitsemän faktaa itsestäni tulee tässä:

1. Olen järjestysfriikki: pidän siivoamisesta ja asioiden järjestelemisestä ja lajittelusta. Hyvä järjestys kotona korreloi suoraan omaan päänsisäiseen järjestykseeni. Siis järkätty koti, kirkas mieli!

2. Minulla on viisi tatuointia.

3. Minulla on hyvä muisti, joka toisinaan aiheuttaa enemmän tuskaa kuin iloa. Joitakin asioita ei haluaisi muistaa niin hyvin ja tarkasti kuin mitä usein joudun kokemaan. Tieto todellakin lisää tuskaa, mutta on siitä toki iloakin. Muistan yhä edelleen Tallinan kaupungin karttana päässäni, vaikka olen käynyt siellä tasan yhden kerran.

4. Olen diabeetikko.

5.Minulla on pieni My Little Pony -keräilykokoelma. Vaikka kaikki vaaleanpunainen onkin itselleni inhotus, nämä ponit ovat silkkaa lapsuuden nostalgiaa ja siksi olen niitä jonkin verran keräillyt.

6. En ole koskaan elämässäni maistanut tupakkaa tai alkoholia enkä koskaan aijo maistaakaan.

7.Haluaisin kovasti osata neuloa, mutta kaikista yrityksistäni huolimatta en ole koskaan sitä oppinut. Liian monta puikkoa! Virkkaaminen on paljon helpompaa.

Lähetän tämän tunnustuksen eteenpäin seuraaviin blogeihin:
Varpulaan
Sitruunalle
Jennille
Jennille ja koirakatraalle