Putkiremontti ihan nurkan takana

Voi apua, talossani alkaa putkiremontti, tai oikeastaan on jo alkanut, mutta muutaman viikon päästä alkaa se todellinen kaaos. Sikäli tämä ei ole (toivottavasti) se rankin remonttivaihtoehto (eikä niin "kaoottinenkaan"), sillä saneeraus tehdään pinnoitusmenetelmällä, mutta koska ylläreitä aina tulee ja ääntä myös, valmistaudun henkisesti pahimpaan ja toivon parasta. Periaatteessahan talosta ei tarvitse muuttaa rempan ajaksi pois, mutta aikamoista sumplimista se vaatii niinä aikoina, kun vedentulo on poikki eikä vessaa voi käyttää. Pihaan tulee toki suiku- ja vessakontti, mutta ajatus aikaisin aamulla raahautumisesta ulos johonkin kummalliseen suihkukoppiin kera muiden talon asukkaiden, ei ole se mieluisin vaihtoehto. Onneksi pääsen tarvittaessa kriittisimmiksi viikoiksi pakoon vanhempieni luokse elukoiden kanssa. Jo ensi viikolla alkaa ensimmäinen vedetön viikko. Iso vesikanisteri on ainakin hankittava keittiöön, onneksi sentään tilapäinen vesipiste on rakennettu porraskäytävään. Mietityttää lähinnä vain käsien pesu ja tiskaaminen, suihkuista puhumattakaan... Saapa nähdä, kuinka kauan kestän, ennen kuin luikin porukoiden nurkille.

MUTTA nyt tulee se kysymys: miten te, jotka olette kokeneet sen perinteisen putkiremontin, olette pakanneet tavaranne ja hoitaneet asumisen? Oletteko muuttaneet tavaroineen päivineen pois ja tulleet sitten rempan valmistuttua takaisin? Jos olette jättäneet tavaranne remonttikotiin, miten olette ne pakanneet vai oletteko ollenkaan ja miten olette voineet olla varmoja, että varkaat eivät iske? Yritän kehittää strategiaa sen worst-case-scenation varalle, jos joku putki sattuu vaikka hajoamaan ja tekee vesivaurion huoneistooni tai johonki sen osaan... tai sitten jos todetaan, että perinteiseen putkienvaihtoon pitääkin turvautua.

Tunnustus iloiselta 80 -luvulta!

Sain tämän piristävän tunnustuksen cherrymerrystarbowlta ja tunnustukseen kuuluu kolme simppeliä tehtävää:

1. Kerro linkin kera blogissasi kuka lahjoitti tunnustuksen sinulle.

2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.

3. Lahjoita tämä award 15:lle 4:lle* muulle blogille/bloggaajalle.  

* Toim. huom!: Muutan tätä sääntöä vähän, sillä 15 on aika paljon, joten neljä on oikein hyvä tästä eteenpäin!

Selvä juttu, siis seitsemän faktaa itsestäni tulee tässä:

1. Olen järjestysfriikki: pidän siivoamisesta ja asioiden järjestelemisestä ja lajittelusta. Hyvä järjestys kotona korreloi suoraan omaan päänsisäiseen järjestykseeni. Siis järkätty koti, kirkas mieli!

2. Minulla on viisi tatuointia.

3. Minulla on hyvä muisti, joka toisinaan aiheuttaa enemmän tuskaa kuin iloa. Joitakin asioita ei haluaisi muistaa niin hyvin ja tarkasti kuin mitä usein joudun kokemaan. Tieto todellakin lisää tuskaa, mutta on siitä toki iloakin. Muistan yhä edelleen Tallinan kaupungin karttana päässäni, vaikka olen käynyt siellä tasan yhden kerran.

4. Olen diabeetikko.

5.Minulla on pieni My Little Pony -keräilykokoelma. Vaikka kaikki vaaleanpunainen onkin itselleni inhotus, nämä ponit ovat silkkaa lapsuuden nostalgiaa ja siksi olen niitä jonkin verran keräillyt.

6. En ole koskaan elämässäni maistanut tupakkaa tai alkoholia enkä koskaan aijo maistaakaan.

7.Haluaisin kovasti osata neuloa, mutta kaikista yrityksistäni huolimatta en ole koskaan sitä oppinut. Liian monta puikkoa! Virkkaaminen on paljon helpompaa.

Lähetän tämän tunnustuksen eteenpäin seuraaviin blogeihin:
Varpulaan
Sitruunalle
Jennille
Jennille ja koirakatraalle

Pullollinen valoa

Uusin valaisin Eero Aarniolta, Bottle of Light:

Kuva: Design Eero Aarnio

Pingy on myös Aarnion uusi tuttavuus:

Kuva: Design Eero Aarnio

Muutoksia

Olen tehnyt muutoksia blogiini ja sen sisältöön. Jatkossa tässä blogissa kirjoitan käsitöistä ja tuunailuista, designista, sisustamisesta, remonteista ja yleensä elämästä. Kaikki koiravarusteompelut ja Antassun designtiimityöt ovat siirtyneet uuteen Pieni varustepaja -blogiini. Myös kaikki kissa ja koirapostaukset lähtevät täältä ja siirtyvät omaan blogiin, mutta valitettavasti ne jutut jäävät tästä eteenpäin vain valittujen lukijoiden luettaviksi. Olen pohtinut tätä jo jonkin aikaa ja tullut siihen tulokseen, että haluan pitää ne asiat vain pienen porukan tietoisuudessa. Pahoitteluni tästä, mutta näin tunnen kuitenkin olevan parempi.

Tulta ja tappuraa

Kuva: J. Saarikoski

Olen viimein toennut Rammsteinin konsertista ja huhhuh, olipas mahtava kokemus! Tulenlieskoja ja ilotulitusta riitti, meno oli hurjaa ja biisit loistavia. Koko areena tärisi kitaramuurien jyristessä ja koko keho samoin. Kokonaisvaltaista ääniaaltoterapiaa, sanoisinko!

My apologies, Henry Kloss

...Mutta kirsikka vain ei sopinut sisustukseni värimaailmaan. Siispä kiiltävää (tai oikeammin puolikiiltävää, vaikka täyskiiltävältä lopputulos näyttääkin) Osmocoloria pintaan! Sain radion tädiltäni muuttotavaroita pakatessamme, hänellä ei ollut sille käyttöä. Saman Osmokohtelun sai vanhan teollisuussingerini puinen reuna, jonka ilme raikastui kertaheitolla. Olen toisinaan niin nopea käänteissäni, että kunnolliset ennen-ja-jälkeen -kuvat tuppaavat unohtumaan, mutta tässä kuitenkin vähän osviittaa siitä, miltä kone näytti ennen tuunausta. Koneen lopullinen sijoituspaikkakin löytyi. Pitääpä ommella vielä suojahuppu itse koneelle.

ENNEN

JÄLKEEN

Valoa valoa!

Päivät pitenevät kohisten ja kohti kevättä mennään! Vaikka en koskaan olekaan kokenut mitään kaamosmasennusta pimeään aikaan tai syksyisin (päinvastoin, pimeys on minusta tunnelmallista ja kotoista valoisan kesän jälkeen), en voi kiistää keväisen valon ilahduttavaa ja mieltä nostattavaa vaikutusta. Eihän siä turhaan sanota, että keväällä moni kokee ikäänkuin syntyvänsä uudelleen.

Blogin päivityksestä on kulunut jo tovi, johtuen lähinnä sukulaistätini muutosta jossa olin auttamassa ja flunssasta, joka nujersi allekirjoittaneen alkuviikosta. Onneksi vain maanantaina oli se kurjin flunssapöhnä, mutta heti tiistaina fiilis olikin jo lähes normaali. Kurkku on toki edelleen paksuna ja aamuisin röörit ovat aika tukossa, mutta aamutroppien jälkeen hyvin nopeasti olo normalisoituu.

Sormia on alkanut taas siihen malliin kutittelemaan, että nyt pitäisi keksiä jotakin projektia tehtäväksi. Materiaaleja kaapeissa olisi vaikka muille jakaa, mutta aivot ovat jotenkin jumissa. Muutamia juttuja olenkin saanut aikaiseksi, mutta olen ollut laiska kuvaaja. Niistä tulee juttua vielä tämän viikon aikana, lupaan.